Festarieläin? Joo en ole näköjään...

Olin tuossa viikonlopun verran Qstockissa ja totesin tulleeni wanahaksi. En ollut millään lailla edes täpinöissä festareita edeltävällä viikolla, enkä oikeastaan kokenut minkäänlaista kihelmöintiä koko viikonlopun aikana. Lähinnä festareille meni siksi, kun oli ostanut lipun kuitenkin kyseiseen tapahtumaan. Muuten varmaan oisin jäänyt nukkumaan.

Olen pettynyt itseeni edelleen. Ja häkeltynyt. Miten minusta on tullut tällainen? Näin tylsä ja VANHA! Ilmat suosi koko viikonlopun ajan, joten siitäkään ei välinpitämättömyyteni kinkereitä kohtaan johtunut.

Todellisuus on kuitenkin, että olen enemmän baarikeikka ihmisiä. Baareissa on intiimimpi tunnelma, bändi on siinä jotenkin käsillä ja kosketeltavana, samalla tasollakin enemmän kuin me normiväki. Harva bändi ainakaan täällä rakkaassa kotimaassamme osaa ottaa korkean ulkolavan ja loppumattoman yleisöalueen haltuunsa. YUP ja Zen Café olivat mahtavia livebändejä, sillä he saivat fiiliksellä täytettyä koko festarialueen. Harmi että kumpikin bändi on tätä nykyä kuopattu.

Ei festarit nyt ihan täysi sukka ollut omalta kohdaltani. Koin elämäni hienoimman keikkakokemuksen Maj Karman äijien huitoessa lauteilla: vettä tuli kuin esterin perseestä ja äijät vetää ihan sietämättömän energistä settiä! Parasta melkeinpä mitä olen kokenut housut jalassa...

Tästä eteenpäin kyllä taidan jättää festarit suosiolla pois kesäohjelmistostani ja tuhlata nekin rahat baareihin.

Out and proud!

Olen ansainnut aplodit: työt päättyivät toissapäivänä! Siivosin kuukauden verran amiksen asuntoloita tuossa Vimpelissä ja täytyy sanoa, että ei sekään ihan omanlaisinta hommaa ollut, miellyttävämpää kuintekin kuin lehtien tyrkyttäminen puhelimen välityksellä. Siivottiin girl powerilla kolmisin enemmän tai vähemmän likaisia kämppiä ja täytyy kyllä sanoa että huomasi eron tyttöjen ja poikien soluissa. Jostain syystä poikien asunnot olivat paaaaaaljon saastaisempia. Ja kyllä tiedän mistä puhun kämpistä löytyneidin partahöylien ja Axen tuoksun vuoksi, että ei tämä tällä kertaa ollut mitään katkeroituneen feministin valitusta.

Olin myös homostelemassa Helsingissä menneenä viikonloppuna. Tulimme vain Maffan ja Heidin kanssa yhtä päivää liian myöhässä, sillä juuri torstai-iltana olisi dtm:ssä ollut vaahtobileet... Pääkaupunkiimme oli kerääntynyt useita samassa veneessä kelluvia sieluja viettämään Helsinki Priden päätöspäivää: kulkuetta ja puistojuhlaa. Osallistuin kyllä ensimmäistä ja viimeistä kertaa kyseiseen kulkueeseen. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut homoletkan tarkoituksellisuutta ja vaikuttavuutta (korostan, ettei minulla ole mitään itse Prideja vastaan vain pelkkää kulkuetta), ja täytyy kyllä sanoa etten kokenut sitä kovin toimivaksi tavaksi tasavertaistaa meitä heteroiden kanssa. Lähinnäkin olo oli kuin jollain sirkukseen ostetulla kummajaisella: kulkuetta seuraamaan tulleet tölläsivät ja kuvasivat meitä kuin eivät ennen olisi ihmisiä nähneet. Ilmeisesti homot ovat aivan erilainen ja harvinainen lajinsa. Uskon kyllä itse, että arkisilla teoilla ja parien välisillä hellyydenosoituksilla on enemmän vaikutusta valtavirtaväestön (lue: heteroiden) suvaitsevaisuuteen kuin itsensä tuomisella ihmeteltäväksi. Itse ainakin saan kyllä hämmästeleviä katseita ihan ilman mitään kulkueitakin. Jos vain mahdollisimman moni raottaisi sitä kaappinsa ovea ja tulisi ihmisten ilmoille, muuttuisi yleinen mielipide pikkuhiljaa kun meistä kummajaisista tulisi arkipäivänen näky kylillä ja kujilla. Minusta meidän täytyisi näkyä ja kuulua muulloinkin ja muuallakin kuin vain yhden viikon viikon ajan maamme pääkaupungissa.

Mutta tämä nyt vain on tällaista vääränlaisen homon horinaa. Voin olla ylpeä ja ulkona ilman että minun tarvitsee sen kummemmin alkaa julistamaan homouttani. Kulkue jääköön tulevaisuudessa poissa ohjelmistostani, mutta käsikkäin aion kulkea kauniimman puoliskoni kanssa aina (ensin vaan kenties pitäisi hankkia sellainen)!