Laiska, tyhmä ja saamaton

Viikonloppu. Enkä ole tehnyt vielä mitään tälle päivälle, vaikka tarkoitus oli olla ahkera. Heräsin tasan kello 13. Nyt on vielä aivan liian aikaista tehdä yhtään mitään. Piristyn normaalisti tuossa seitsemän aikoihin toimimaan ja tekemään ja tämä aktiivinen vaihe jatkuukin sitten pitkälle yöhön. (Jos olisin eläin, olisin siis todennäköisesti hamsteri. Eikös ne ole ilta-aktiivisia?) Voisin myös syyttää säätä tästä vetämättömyydestä, ulkona sataa lunta pitkästä aikaa eikä keväästä enää ole tietoakaan. Se siitä sitten. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti laiska.

Rahat on loppu. Tilasin silti korvakorun, joka oli perimmäinen syy edes aikoja sitten alkaa rei'ittämään korvaani. Kävin sitten vielä tuhlaamassa lottoon ja jokeriin siinä hullussa toivossa, että sieltä edes jotain tipahtaisi. Meinaan, että on semmonen summa siellä etsimässä tänään omistajaansa, että huh huh. Kun ei kerran ole onnea rakkaudessa, niin silloinhan sitä pitäisi olla pelissä.

Elämä on taas jotenkin eksyksissä. Pitkästä aikaa. Haluaisin kesän tänne nyt ja heti tai edes helpottavan humalan. Johan tässä on ollut yli kolmen viikon selvä putki.

Olis täällä edes naisia joille flirttailla. Mutta eipä näy niitäkään.

Hetki ennen kouluun lähtöä

Viimeinen koulupäivä tälle viikolle. Viikko meni suhteellisen reippaaseen tahtiin. Muistan viime torstaina toivoneeni ajan menevän hurjaa vauhtia, sillä tänään alkaa L-koodi. Jätän sen vuoksi jopa yhdet bileet todennäköisesti väliin. Ehkä jopa terveellisempi vaihtoehtokin tuijottaa telkkaria, mitä altistaa itseään alkoholille. Varsinkin kun ideana olisi olla juomatta vielä parisen viikkoa.

Tämä viikko on ollut suhteellisen mukava. Joka päivä koulu on alkanut siinä puoli yhden maissa ja pisimmilläänkin penkkejä on tarvinnut kuluttaa viiteen asti illalla. Mielellään onkin herännyt sitten hyvissä ajoin fiilistelemään kevättä, tekemään ruokaa ja kuuntelemaan musiikkia. Viimeinkin olen löytänyt Scandinavian Music Groupin maailmaan. Sopivan letkeää kevätmielimusiikkia ja varsinkin Hölmö rakkaus on niin osuva biisi tähän fiilikseen. Samalla siinä on kuitenkin jotain niin kesäistäkin, että tuota vuoden vähälumisinta aikaa alkaa kaipaamaan vaan entistä hullummin. Odotan ensi kesää enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki ihanat ja rakkaat ihmiset ovat taas pitkästä aikaa samassa kaupungissa ♥

Olen hurahtanut lenkkeilyyn. Ihan täysillä. Odotan melkeinpä  lenkkiä enemmän päiväohjelmassani kuin nukkumista. Tiistaina kävin oikein kunnon hikilenkillä, ja voi perse että tuntui hyvältä rääkätä itseään kunnolla kahteen viikkoon. Pari viikkoa sitten viikko meni hyvin lahjakkaasti studiossa ja viime viikon makasin sängyssä. Tänään jalo tarkoitukseni olisi taas eksyä uuden addiktioni pariin, ellen sitten mene jonnekin etkoille kattelee tuttuja naamoja.

Eipä siinä. Nyt vielä vähän kaffeeta nassuun ja sittenpä kouluun.

♫ Scandinavian Music Group - 100 km Ouluun

Updating my life

Nyt kun olen taas juonut kahvia niin paljon, että närästää loppuillan ja vielä varmaan huomenaamunakin, on aika päivittää elämäänsä tänne nettiin. Tulee hyvä tauko tuommoisen esseen kirjoittamiseenkin. Kouluhommat ovat nyt kummasti kasaantuneet tähän viimeisille kuukausille ennen koulun loppua. Siihenkään ei ole enää turhan pitkä aika.

Sairastin viime viikolla pusutautia. Itse tauti alkoi jo pari viikkoa sitten helvetinmoisella kurkkukivulla. Tampereella käydessäni ilmeisesti onnistuin palelluttamaan itseni, koska viikko sitten lauantaina nousi kuume. Enkä edes ostanut mitään muuta kuin hattaraa ja puolentoista euron varvassandaalit (niissä on kuitenkin ihan pikkuriikkinen sateenkaarilippu). Palelluttamiseenhan ei ole syynä rikkinäiset kengät. Pohjissa on taas niin mukavat tuuletusaukot, joista kyllä pääsee vesikin sisään. 

No, normaalisti kurkkukipu lakkaa kun kuume nousee. Tämä oli kuitenkin sitkeämpää sorttia ja se pirulainen kesti viime viikon keskiviikkoon asti. Kun terkkarilta oltiin saatu kaikki mahdolliset sairaslomapäivät anottua kuumeen takia, ei auttanut muuta kuin lähteä terveyskeskukseen. Kummasti lääkärin määrättyä seuraavaksi päiväksi verikokeita alkoivat myös taudin oireet lieventyä. Torstaina hipsin aamulla veren imuun ja olo oli mitä loistavin. Eikä torstaina enää ollut muutenkaan tietoakaan, että olin siinä muka joskus ollut jossain taudissakin.

Perjantaina tulokset kuitenkin kertoivat, että pusutauti oli tätä ruhoa runnellut. Diagnoosi tuli siis juuri sopivasti kun tauti loppui. Eipä siinä, kahden viikon päästä taas verikokeisiin. Kontrollikänti omissa sfääreissään huidelleiden maksa-arvojen vuoksi. Pitäisi kuulema tämän liittyä tautiin, mutta hyvähän se on vielä varmistaa että ne ovat sitten palautuneet takaisin normaaleiksi. 

Olen sekaisin keväästä. Siksi kuuntelen Scandinavian Music Groupia.