keskiviikkona, lokakuuta 28

Iltaimmeinen

Tänään on ollut Hyvä Päivä. Olen selvästikin iltaihmisiä pikkuvarpaiden olemattomista pikkuvarpaiden kynsistä korkeimmalle kurottelevaan hiuskiehkuraani asti. Päivä siis alkoi heräilemällä siinä kymmenen pintaan. Aamu oli mitä leppoisin ja jaksoin jopa panostaa kokkailuun. Olo oli virkeä mennessä kouluun ja tunsin olevani ottamaan vastaan kaikki päivän haasteet avosylin selkä suorassa.

Kouluun 14.15. Siellä pitkästä aikaa jotain oikeasti kiinnostavaa: käytiin läpi noita 5.1-miksauksia ja sekä muutama rumpu+basso-miksaus. Jos perjantaihin mennessä yrittäisi löytää sen oman stereosta 5.1-miksauksen myös. CMX:n Ruoste levisi omissa käsissäni mielestäni hyvin stereosta surroundiksi. Saa nähdä mitä meidän kultakorvaopettajamme siitä sanoo.

Kuuden aikoihin kokoonnuttiin sitten meidän omalla pienellä kuunnelmaryhmällä tuonne edit roomiin äänittämään kuunnelmamme dialogit. Se sujui hyvin kivuttomasti, kaikkien vuorosanat menivät oikeastaan kerralla purkkiin. Seuraavaksi edessä on tehosteiden äänittely, mikä mielestäni on kuunnelmaprojektin mielenkiintoisin vaihe. Koska aikaa äänittämiseen kului niin vähän ajattelin käyttä lopun varatun studioajan hyväkseni ja kaivelin esiin rumpuraidat, joista basso+rumpu-miksaus oli tehtävänä tehdä. Vääntelin siinä sitten vielä parisen tuntia rumpuja siihen malliin, että basso on helppo äänitellä siihen pakettiin ihan milloin vain ilman, että se alkaisi pahemmin riitelemään basarin kanssa. Tämä on siis minun toiveajatteluani.

Studioajan jälkeen ajattelin että olisin vielä lähtenyt lenkille. Mutta koska päälläni oli vain kouluvaatteet ja ulkona oli niin turkasen kylmä, ajattelin vain suoria lyllertää kämpille kirjoittamaan upeanhienonmahtavan energisestä päivästäni.

Seuraavaksi varmaan pitää alkaa metsästää tästä ruhosta taas nokkosihottuman jälkiä. Sunnuntaista asti olen syönyt allergialääkkeitä äkillisen nokkosihottuman vuoksi. Vaiva iski sunnuntaina muutaman tunnin jälkeen viinirypäleiden napostelusta. En usko kuitenkaan, että se olisi johtunut siitä että ne oli dyykattu edellisenä yönä (kämpillä oli siis lähemmäs kaksi kiloa viinirypäleitä reiällisissä muovirasioissa). Rypäleet lensi sitten roskiin. Ihottuma kuitenkin iski taas maanantaina. Nyt tässä on hedelmät ja marjat pannassa tämän kuurin ajan, seuraavaksi vaihtuu pesuaine johonkin hajusteettomampaan. Katsotaan sitten, että tartteeko tässä lähtä vielä lekurille.

Nii ja löytyi sieltä roskiksesta puoli kiloa broilerin fileepihvejä, lähemmäs kilo broilerin minuuttipihvejä sekä 300 grammaa broilerin suikaleita, viimeinen käyttöpäivä sunnuntaille. Tämä tyttö syö siis lähiaikoina kerrankin kunnon eväitä!


♫ Kapasiteettiyksikkö - Lähdössä

sunnuntaina, lokakuuta 25

Krapulapäivä

Nyt aletaan viedä viimeisiä valveillaolotunteja tästä harvinaisen pitkästä viikonlopusta. Voi taas vaan ihmetellä ajan kulumista, kuitenkin viikko sitten palasi vasta syyslomiltaan takaisin ja tänään piti tutkiskella jo tämän periodin toisen viikon lukujärjetyksiä. Pelottavaa myöntää, että äitini sanoissa on harvinaisen suuret määrät tosiasioita. Hän kun on aina jaksanut paasata siitä, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aikakin menee. Siinä sitä sitten yrittää päivittäin sätkytellä ja kokea mahdollisimman paljon, etteivät nämä ihmiselon parhaimmaksi väitetyt vuodet valuisi viemäristä alas. Onpahan sitten jotain mitä muistella kiikkustuolissa keinuessa ja noutajaa odotellessa.

Me ollaan nyt koulussakin järjestämässä päivää, jota lapsukaiset voivat sitten muistella ainakin vielä seuraavana päivänä. Eihän niitä ihan pikkukersana sattuneita asioita enää edes yläasteella muista. Joulu on siis tosissaan tulossa, jotenka tänä vuonna ollaan järjestelemässä Virtain yhteistä joulua kouluprojektina. Tahtosin sinne poniratsastusta tai kärryajelua, mutta kun ei tämän läänin tallien yhteystietoja tahdo löytää mistään. Jostain syystä poniratsastus-toiveeni herätti suurta hilpeyttä projektiin muiden osallistuvien tyyppien keskuudessa. He kuulema näkivät minut jo sellaisen pikkuisen ponireppanan selässä. Hepparukka.

Eilen käytiin kattoo Dave Lindholmia. Olihan se sekin elämys, mutta en usko että sitä kiikkustuolissa enää muistelen.

maanantaina, lokakuuta 5

Laiska, tyhmä ja punaiset farkut!

Viikonloppu kului siis Joensuussa kivojen ihmisten kanssa. Torstaina ajoin neljässä ja puolessa tunnissa täältä sinne. Perjantaina hengailtiin kaupungilla, löysin punaiset farkut, HIMin Uneasy Listening vol. ykkösen ja söin itseni melkein hengiltä. Mentiin Buffaan kun sieltä kuulema sai ihan kivan opiskelija-alennuksen opiskelijakortilla. No, minäkin innoissani siitä niin kauan, kunnes kassalla täti sanoo että sulla on vanha toi lukuvuositarra tuossa. VR:n korttiin kun pitäis itse älytä käydä hakemassa se uusi tarra. Maksoin siis syömisen riemuista kalliimmin ja yritin kyllä parhaani mukaan pitää huolen, että syön kans koko rahan edestä. Onneksi kuitenkin ne punaiset farkut olivat jostain kumman syystä puoleen hintaan Seppälässä, vaikka ei ne missään alennusrekissä roikkuneetkaan. Onhan ne vähän napakat, mutta ne on punaiset!




Lauantaina sitten menimme jälleen pyörimään kaupungille. Yli-innostuin ostamaan karkkia Heidin kanssa vähän liikaa. Minua ei pitäisi päästää karkkikauppoihin näköjään ollenkaan. Illalla sitten mentiin vähän juhlistamaan tupareita, enkä mennyt edes baariin! Olin vähän pettynyt, sillä olin kuitenkin jotakuinkin kolmisen viikkoa pantannut tuota iltaa varten ja eipä tuota sitten oikein ollutkaan juhlatuulella. Mielenkiintoista. Olen oikeasti tullut vanhaksi.

Tänään on sitten tullut kirottua itseään. KELA ei ollut myöntänyt minulle asumistukea ja marssin sitten viime kuussa sinne selvittelemään asiaa. Mietin pääni puhki, miksi näin oli käynyt kun en edes ollut tehnyt väliaikaista osoitteenmuutosta kesäksi eikä kämppäkään ole vaihtunut. No tein sitten uuden hakemuksen. Eiköhän perjantaina ollut tullut KELAlta kirje, että ne tarvitsevat (tietenkin) kopion uudesta vuokrasopimuksesta. Ja niinhän se oli että entinen sopimus oli vain määräaikainen ja se oli päättynyt viime keväänä. No, nyt kun tämä asia venyi lokakuun puolelle, ei KELA tietenkään korvaa ensi kuussa kuin vain tämän kuun vuokran. Tuli aika kallis muistutus siitä, että voisi hoitaa nämä asiat ajoissa ja tarkasti kuntoon...

Pitäs käydä kaupassa ja koululla. Ulkona on vaan niin epämiellyttävä ilma, että taidan sittenkin syventyä lukemaan jotain hyvää kirjaa.

Neljä päivää ja sitten todennäköisesti kotia lomille.