Uusi viikko ja todellakin uudet kujeet!

@ koti, kni
♫ Volbeat - Fallen

Eilen siivottiin huusholli. Tai siis tämä lääni mitä minä nykysellään emäntäni kanssa asutan, jota kutsutaan minun huoneeksi. Tai oikeastaan Meidän Huoneeksi. Homma tuntui loputtomalta, mutta taisi olla ehdottoman paikallaan. Huoneesta poistui nimittäin reipas puolijätesäkillistä romua roskiin... Nyt tätä huonetta voi kutsua jopa viihtyisäksi, mutta seuraavan kerran samanlainen ruljanssi tehdään vasta sitten kun edessä on muutto kullan ja minun yhteiseen asuntoon.

Aamu alkoi puurolla, puolen tunnin kuntopyörälenkillä ja suihkulla. Vaikka nyt työttömänä sinne tammikuuhun asti tässä möllötän, niin ei se silti tarkoita että tästä tarvitsisi lihoa enää yhtään enempää. Siksi aina nykysellään yritän herätä viimeistään siinä kahdeksan pintaan sanomaan murulle heipat töihin ja sen jälkeen kipuan meidän ikivanhan kuntopyörän selkään huhkimaan puoleksi tunniksi. Illalla sitten jos vielä bonuksena selviäis lenkille tai salille. Nyt kun tuo tatuointi-haave viimennii tänään toteutuu (en myönnä että jännittäisi yhtään...) niin seuraavana onkin sitten ne kivat hauikset. Niitä ei vaan hankitakaan yhtä helposti...

Vanhenen ja ajattelen...

Näköjään pääsen taas kirjautumaan blogiin. Google oli nimittäin tuossa melkein puoli vuotta sitä mieltä, että olen käyttänyt tiliäni väärin ja että minua ei enää voi päästä sisään. Kaiken lisäksi se kehtasi väittää, että koko tiliä ei enää ole! Kappas kummaa tänään sitten ihan piruuksissani vielä päätin kokeilla tämän toimimista ja sisään pääsin vain salasanaa vaihtamalla. Kiitos Google. Se olkoon syntymäpäivälahja sinulta!

Se on torstai 9.9. 22 vuotta sitten ihmettelin vielä äitin kohdun lämmössä onnellisen tietämättömänä mitä tuleman pitää. Eilen kärsin jonkinlaisesta ikäkriisistä, kun totesin tulleeni vanhaksi.

Maanantaina eräs luokkalaiseni soitti pitkästä aikaa. En ollut kuullutkaan siitä isännästä mitään koko kesänä ja oli hauska pitkästä aikaa rupatella tyypin kans. Se muistutti minua keskiviikon tursajaisista kuullessaan, että on tulossa tiistaina Virroille. Virroilta Tampereelle ei ois ollut nimittäin enää turhan pitkä matka ja tod. näk. yöpaikka ti-ke ja ke-to öiksi olisi ollut tiedossa.

Olin jo ikäänkuin jollain asteella jatkamassa matkaa Virroilta sitten keskiviikoksi Tampereelle, mutta ehkä tuo 450 kilometrin matka ensin Virroille antoi liikaa aikaa ajatella. Ajatteleminen, varsinkin asioiden ajatteleminen monen päivän päähän ja vieläpä muka ajatteleminen mikä olisi fiksuinta, on liian aikuismaista. Silti siinä melkein viiden tunnin aikana minkä Volvon ratissa vietin tulin siihen tulokseen, että fiksuinta on palata samana päivänä takaisin mitä lähteä viettämään hauskaa luokkakavereitten kanssa pitkästä pitkästä aikaa ja vielä Tampereelle. Ajattelin nimittäin sitä kauheaa fiilistä kun torstaina olisi pitänyt kankkusessa ajaa Tampereelta asti kotia. Oltiin sovittu vieläpä murun kanssa että mennään syömään synttäreiden kunniksi. Mutta kuitenkin juuri maanantain mietin, että parhaimmat reissut on tullut kuitenkin tehtyä silloin, kun on vaan lähtenyt tuosta noin vaan sen kummempia ajattelematta.

Eilisen illan sitten vähän kaduin tätä päätöstä ja surin kuinka vanhaksi ja muka viisaaksi olen tullutkaan. Olin toisaalta iloinen, että sain nukkua turvallisesti oman kullan vieressä. Ja okei, tänä aamuna oli kiva herätä ilman krapulaa ja omasta sängystä.

Joten itselleni ajattelin antaa lahjaksi lukon ajatuksiin. Seuraavan kerran en turhia mieti vaan menen, jos vähäänkään siltä tuntuu. Eipähän sitten tarvitse harmitella jälkikäteen.

Tässä aamussa oli vielä mukava yllätyskin: äiti ja muru olivat hommanneet mulle rahat ja varanneet ajan tatuointia varten maanantaille. Pitää varmaan iskä ottaa mukaan pitämään käestä kiinni. Se sitä paitsi taitaa jaksaa kantaa minut ulos liikkeestä, jos ja kun pyörryn jännityksestä.

Love kills slowly

@ koti kni
♫ Edward Maya feat. Vika Jigulina - Stereo Love

Sain viimennii joululahjapalapelin valmiiksi!! Ed Hardy ♥ Viisisataa palaa oli näin amatöörille kyllä sopiva haaste. Nyt pitäs jaksaa alkaa liimailee toi kasaan, että saa sen kehyksiin ja seinälle.

Ai mikä musiikkialan tuleva ammattilainen?

@ kämppä
♫ Herra Ylppö ja Ihmiset - Rakkaus on raskasta

Launtai-iltana piti lukkiutua meidän koulun pienimpään studioon tekemään yhdestä klasari-kappaleesta 5.1-versio. Kyllähän minä sinne menin innosta puhkuen. Sain toisen luokkakaverin muistiinpanot tueksi luomaan jotain tajuntaa laajentavaa.

Availen sitten ihanata ProToolsia siinä, mutta ohjelma vain herjailee että se on kadottanut yhteydet HD-korttiin eikä avaudu sitten ollenkaan. No, eipä siinä hampaiden kiristelyt pahemmin auta. Viestiä atk-tuelle että käypi vilkaisee sitä kunhan joutaa.

Koulusta lähtiessäni kiroan kaikki koulun vermeet alimpaan helvettiin ja suunnittelen jo vakavasti 4.0-systeemin rakentamista kämpille.

Sunnuntaina istuskellaan Team Tehon toisen osapuolikkaan kanssa koulussa ja teemme pelimusiikkikurssin lopputehtävää (mikä meni aivan poskelleen). Atk-tuki tulee sitten sinne luokkaan ja sanoo käyneensä korjaamassa vian sieltä edit roomista:

"Sää et ollu laittanut sen vermeen virtoja päälle."


. . .

Viikonlopun ensimmäinen päivä

@ kämppä
♫ Anya Marina - Whatever You Like

Kämppä on paskanen. Mutta se ei haittaa, sillä ei täällä kukaan ole käskyttämässä siivoamaan. Täällä ei ole ketään, joka jaksaisi katsoa minne jätän eiliset farkkuni tai muistanko viedä astiat heti syönnin jälkeen tiskialtaaseen. Pöydällä saa lojua koulupaperit ja vanhat lottokupongit eikä kukaan kaipaa niitä laatikkoon, piiloon pölyttymiseltä. Villakoirat sen kun jatkakoon lisääntymistään nurkissa ja sängyn alla.

Ehtiihän tuota siivoamaan. Viikonloppu kestää kolme päivää ja tämä on niistä vasta ensimmäinen...

Psssst! Nyt on pornot kengät.

Uusi meininki

@ koulu, taloushallinnon tunti

Joo alkoi tylsistyttämään tuo vanha blogi oikein kunnolla. En jaksa kuitenkaan uuttakaan tehdä, niin väsäsin sitten vain uuden ulkoasun. Niin ja siis taloushallinnon tunti on mitä loistavin käyttää tällaiseen tärkeään kuten blogin kanssa nyhväämiseen.

Koska kuvat on kivoja, niitä tulee olemaan tulevissa blogipostauksissa enemmälti (kunhan vaan muistan ottaa kameran mukaan seuraavan kerran Kajaanissa pyörähtäessäni). Niin ja kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kameran saantia odotellessa...

Viikonlopun meininkiä

Taas viikonloppu ja yllättäen olen kämpillä. Tuossa vierellä todistetaan yhtä hienoa suomalaista merkkitapahtumaa, nimittäin Suomen maailmanmestaruutta vuodelta yhdeksänviis. Eihän tuosta voitosta olekaan kuin viisitoista vuotta, joten jos Suomi nyt tänä vuonna erehtyy maailmanmestaruuden voittamaan niin lupaan leikata hiusset pois kokonaan. Jopa jediletin, joka roikkuu niskassa edelleen kampaajakäynnin jälkeenkin.

Mietiskelin tuossa kun niin moni piti blogia omasta tipattomastaan (okei, moni ja moni ainakin Hynynen) niin voisin vastaiskuna alkaa tässä blogissani aina kertoa Kerran Kuussa Känneistäni. Tammikuu kun tuossa kerkesi jo menemään, niin siltä nyt jäi aihetta kosketteleva bloggaus tekemättä mutta kenties torstaina saan päiviteltyä keskiviikon kuulumiset. Keskiviikkona kun on klubi-ilta vol. II, jonka meidän arvoisa H08MUSA järjestää ylpeänä. Ensimmäinen ilta oli ainakin hyvin naurupitoinen joten yhtä iloisaa iltaa odottaen.

Siihen asti siis, leppoisaa lauantai-iltaa ja nauttikaa toisistanne.

Se on vaikeaa kun se on vaikeaa...

Kirjoitin jo tuossa blogipostauksenkin valmiiksi, kun tulin Virroille. Mutta hyvähän sitä on päivittää, kun ei netti toimi.... Kaksi viikkoa kohta kulunut, eikä mitään parannusta asiaan useista enemmän ja vähemmän ystävällisistä pyynnöistä huolimatta. Enkä ole minä tällä kertaa ainut joka siitä kitisee.

Nytkin istun koululla ja nörttäilen sitten täällä. Kämpillä kun ei turhia levyjä ole ja netin toimimattomuuden takia ei Spotifykaan toimi, joten en voi kuunnella musiikkiakaan! Se aiheuttaa enemmän vieroitusoireita kuin Facebook...

Mutta ehkä tämä tästä... Kuunnelkaa Musen Undisclosed Desires ja RAKASTUKAA! Musiikkivideokin on aivan jotenkin uskomattoman puoleensa vetävä.

Uusi vuosikymmen

Päivitystä taas piiiiiiitkästä aikaa. Sopivasti tässä kun odottelen siivousinsipiraation hyökkäystä. Ulkona on mukavasti lunta ja takana toinen koulupäivä tälle vuosikymmenelle. Juon kahvia ja syön aivan valloittavaa Valion maustettua valkosuklaa-lime-rahkaa. Kahvikin on vähän erilaisempaa kuin normaalisti, sillä sitä maustaa suklaa. Tällä kertaa jopa suklaa maistuu siinä kahvissa. Sain joululahjaksi isäni naisystävältä Robert's Coffeen suklaakahvia. Se on varmasti maksanut pienen omaisuuden, mutta ensimmäistä kertaa maistan jopa tuon taivaallisen herkullisen maun täydellisesti sekoittuneena kahvin suloiseen aromiin! Haaveilin vain koko koulupäivän pääsystä takaisin kämpille, kun tiesin termarissa höyryävän herkullisen kofeiinijuoman.

Vuosi ja vuosikymmen ehti tuossa vaihtumaan. Vuodelle 2010 en tehnyt mitään lupauksia sillä en niitä kuitenkaan onnistu pitämään. Aiempina vuosi olen unohtanut lupaukseni tai hävittänyt sen listan, jos niitä jonnekin olen onnistunut kirjaamaan. Ennemminkin voisin puhua uuden vuoden tavoitteestani: humalassa vain kerran kuussa. Välillä on mennyt monen monta viikkoakin ilman tippaakaan mitään alkoholipitoista ja toisinaan on sitten tullut juhlittua parikin kertaa saman viikon aikana. Vanhuuskin kait alkaa painaa, kun alkaa löytyä jotain fiksua ajatteluakin. Eihän se krapulapäivä nimittäin ole kovin nautinnollinen pelkotiloineen, viinaan tahtoo mennä rahaa (tosin enää ei käy tämäkään sataprosenttiseksi perusteluksi, kiitos Tiinan ja minun kotiviiniprojektin) ja viime aikoina kännit nyt ovat menneet jotekin vähemmän hohdokkaiksi. Ja hyvä on myönnetään: viime keväänä sairastamisen ja lääkekuurien takia ei tullut juotua puoleentoista kuukauteen niin - kappas kummaa - alkoi painokin pudota eri tahtiin.

Tuon tavoitteen lisäksi uusi vuosi tuo tämän emännän elämään myös paljon uusia ja hyvin kivoja juttuja. 12. - 22.3. menee seikkaillessa Englannissa. Toivon että pääsen eroon lentopelostani ja uskallan tulevaisuudessa matkustella enemmänkin. Kesä kuluu sitten viimeinkin töissä, joita olen jo kohta viiden vuoden ajan himoinnut tekeväni. Suullinen sopimus työharjoittelussa SV Soundilla on jo tehty eli kesä kuluu roudarina enemmän tai vähemmän ympäri Suomea. Olen myös kerrankin syntymäpäiväni aikoihin kotosalla, kun vietän syksyn sitten ”kesälomaa” ja toivottavasti olen jonkinlaisissa töissä kartuttamassa maallista omaisuuttani.

Vuosi 2010 vaikuttaa varsin lupaavalta. Mahtavalta oikeastaan. Toivottavasti voin vuoden päästä todeta sen olleen yksi parhaista vuosista, mitä olen elänyt.

Riehakasta uuden vuoden alkua!