Viikonlopuista, elämisestä, haluamisesta

Pelottavaa miten nopeasti sitä viikonloput menee nykysellään täällä. Sunnuntaina jopa vähän ärsyttää, kun tietää että seuraavana päivänä ei ihan niin pitkään voikaan nukkua ku nukuttaisi. En olisi viime vuonna vielä valittelevani, että kun on niin lyhyt viikonloppu.

Taas alkoi jälleen siis uusi viikko. Kahden viikon päästä olenkin taas Kajaanissa viettämässä syyslomaa. On ihan älytöntä mitenkä sitä vasta lähti Kajaanista ja tuntui, että sinne paluuseen on tuhottoman pitkä aika. Silloin tuleva vuosi ahdisti kyllä oikeasti. Täällä on kyllä tosi kivaa, mutta kun Kajaanissa on superkivaa koko ajan. Mutta nyt on tullut huomattua, että kyllä tää oikeasti on mukava paikka elää ja opiskella. Eikä enää mene viikkoa toipumiseen, kun joku Kajaanin tyyppi/tyypit täältä lähtee. Kummasti murheet kaikkoaa kun kouluun pääsee. Täytyy edelleenkin ihmetellä, kun on pitkästä aikaa moneen vuoteen koulussa, jonne on mukava mennä (jos ei nyt puhuta mistään englannin, matematiikan tai taloushallinnon tunneista).

Haluaisin shoppailemaan. Lähinnä EMP olisi juuri SE paikka, mistä haluaisin tilata mm. housut ja jonkun In Flames -hupparin. Kiva olisi myös ostaa CMX:n Aura- ja Isohaara-levyt sekä viimeinkin ne Yamahan studiomonitorit. Pitäs käydä niitä vielä kuuntelee tuossa naapurikämpässä. Hinta-hupisuhde kuulema ihan kohdillaan noissa kaiuttimissa. Onneksi kohta on taas tukipäivä.

Tahtosin leikata hiuksetkin. Kesäkuvissa se oli kiva se keesi. Ja värjätä nää mustiksi.

Ylihuomenna Joensuuhun.

Kyllä mulle kelpais.

Rakas isäni soitteli tuossa hieman hilpeissä tunnelmissa Kalajoelta päin ilmeisen vaikuttuneena merestä ja hienoista rannoista. Niinpä iskä oli päättänyt mitä hän sanoo seuraavalle, joka kysyy mitä hänen tyttärensä oikein siellä Virroilla opiskelee: "Minun tytöstä tulee levymoguli ja sitte se omistaa kaikki Kalajoen hiekkarannat. Se ajaa sinne limusiinilla ja sanoo kaikille että hän on levymoguli ja omistaa kaiken minne katse ylettää."

Kyllä mulle kelpais.

Maanantaimuminaa...

Tervetuloa takaisin arkeen ja aherrukseen. Tänä vuonna se on oikeasti aherrustakin, ainakin koulupäivistä päätellen. Viikonloputkin ovat suurimmilta osin kitistyneet normaaleiksi ja koulupäivien pituus on näköjään melkeinpä jokaiselle päivälle määrittynyt ajalle 9:50 - 17:30. Mutta ei se mitään, opiskelemaanhan tänne on tultu! Ja eipähän jää enää niin paljon vapaa-ajan käyttöongelmia.

Tässä nyt käynnistellään toista kouluviikkoa loman jälkeen ja täytyy kyllä myöntää, että tuntuu ettei mitään kesää olisikaan ollut. Tai ainakin siitä kesästä on jo pieni ihmisikä. Luulin, että kun tyyppejä ei ole nähnyt melkein neljään kuukauteen että ilmassa olisi jonkinlaista alkukankeutta. Paskat. Sama huono läppä jatkuu mihin se silloin toukokuussa jäikin.

Tässä on merkkipäiväkin ollut. Oikeastaan se oli viime perjantaina, nimittäin tämän akan taskussa on pyörinyt viikon ajan tommonen väliaikainen ajolupa kuljettaa kuorma-autoa. Uuden ja virallisen ajokortin koristettuna uudella C-kirjaimella pitäisi tupsahtaa muropaketista piakkoin. Inssi oli oikeastaan pala kakkua, sillä vaikka aluksi jännittikin niin että meinasin pissiä housuihini niin kun tien päälle pääsi olo tuntui varmemmalta kuin koskaan aikaisemmin ajaessa 12 tonnin nelipyöräistä. Mäkilähtö käsijarrun avullakin tuli suoritettua virheettömästi, vaikka sitä ei koskaan niiden peräti kolmen pitkän ajotunnin aikana edes tullut harjoiteltua ja normaalistikin liikenteessä kyllä käytän kytkintä lähtiessäni ylämäkeen liikkeelle. Hurjinta oli ehkä kiihdyttää maantienopeuksiin, sillä se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun ajelin ihan oikeasti kovaa kuorma-autolla. Mutta hengissä selvittiin. Ja virheittä.

Tänään on myös merkkipäivä. Melkeinsukulainen täyttää vuosia, joten onnittelut siitä hänelle!


♫ M.I.A. - Paper Planes

PS: Keskiviikkona juhlitaan!