Kesä, kärpäset ja Kajaani

Kahdesta ensimmäisestä alkaa olla jo jokin vainu näilläkin korkeuksilla. Oli aika karu pudotus Virtain lämmöstä tänne pohojosen hyytäville perukoille. Ensimmäsenä työpäivänä lähdin urheasti pelkät huppari ja farkut päälläni, mutta ulkonahan oli jäätävä viima ja lämpömittari oli hädin tuskin plussan puolella.

Tänään tulee muutes täyteen kaksi viikkoa elämää täällä päin Suomea. Tiistaina loppui työt siltä erää, eilinen menikin sitten metsästäessä uusia. Puhelinmyyntiähän olisi tarjolla vaikka hevoset söisi, mutta miksi minun pitäisi mennä hikoilemaan sinne toimistoon huonojen myyntitaitojeni takia? Silloin joskus ehkä kolme kesää sitten vietin yhden heinäkuun rukoillen tyyppejä ostamaan lehtiä että jotain palkkaa sentään tulisi. Tein tasan sen yhden kuukauden hommia ja käteen jäi jotain 700 €. Nykysellään nuokin paikat tosin ovat tainneet viisastua, että siellä saa edes jonkinlaista tuntipalkkaa siitä tyhjän takia istumisesta.

Kaiken lisäksi olen laiska paska. Setäni emännän kautta oli ensin tiedossa töitä Työttömien yhdistykselle tekemään tiedotteita ynnä muita semmoisia, mutta se olisi kestänyt tasan tarkkaan koulun alkuun asti. Eli käytännössä ei olisi ollut lomaa ollenkaan ja kaikilla hienoilla lomasuunnitelmilla olisi voinut heittää kuikkaa. Ja työkkäristä olisi pitänyt käydä rukoilemassa jonkinlainen rahoitus moiseen, vaikka aika monihan tuota on jo epäillyt että mahdanko opiskelijana saada minkäänlaista rahoitusta omaan palkkaani. Sitten minua vinkattiin tuonne ISS:n suuntaan, josta voisi saada siivoushommia, joten kysyin ottaisivatko he minut pelkäksi kesäkuuksi töihin. Perjantaihin mennessä kuulema tulee vastausta tähän kysymykseen. Jos se menee penkin alle, sitten tämä tyttö menee työkkäriin ja heittää hyvästit lomasuunnitelmille. Okei, olen itse inissyt että pitäs saada rahaa ja töitä, mutta haluaisin myös lomailla. Työt ja loma kuuluivat kumpikin minun alunperäisiin kesäsuunnitelmiin. Mutta saa nyt nähdä kuinka käy...

Eikös linnut muuta aina näin keväisin?

Lintumeininki. Kyllä. Olen ihan niin kuin kaiken maailman pääskyset ynnä muuta sirkuttajat: nehän muuttaa kans kesäksi takaisin pohjoiseen. Niin teen minäkin. Kuinka hemmetin runollista elämä voikaan olla.

Perjantai-iltakin oli kuin jostain runosta. Tai ainakin se kun ensin tanssittiin Jaakon ja Antin kans kolmestaan tanssilattialla. No siis eihän siinä mitään runollista, eikä mitään kovin kaunistakaan, mutta sitten ku siihen alkoi valua porukkaa ja kaikki hymyili ja nauroi. Musiikki soi hemmetin kauniina ja ihmiset ympärilläni oli kauniita. Päällä hyvä humala ja meininki jossain kattoa korkeammalla. Elämäni yksi kauneimmista ja herkimmistä hetkistä.

Lauantaina elämä ei ihan niin runollista ollutkaan. Heräsin ihan humalassa joskus 10 aikaan (siis kämpille olin muistaakseni raahautunut joskus 5 aikaan) ja siinä sitten roikuin unen rajamailla mielissäni hyvästä olosta. Kahden aikaan se sitten iski. Olotila jossa kaikki suuret rokkarit saavat hienoimmat kappaleensa sanoitettua ja sävellettyä. En vissiin ole oikeastikaan mikään muusikko, kun olo oli niin huono ettei edes kynää kärsinyt kädessä puristaa saati pystyssä istua. Ei kait siinä, makasin alasti peiton alla käytännössä koko päivän ja yritin pidätellä oksennusta. Onnistuin siinä jälleen. Meitsille vois varmaan myöntää kohta jonkun palkinnon laatan pidättämisestä, en oksenna muulloin kuin oksennustaudissa.

Olo helpotti kympiltä. Illalla. Mieletön mässääminen heti päälle, nälkä oli kuin lokkiparvella. Ne oli viimeiset bileet ainakin allekirjoittaneen osalta tälle virtolaisvuodelle.

Kolme päivää.


♫ Pariisin Kevät - Mä haluun sua enemmän ku muut haluu

Perjantaiperseet!

Lähtölaskenta on nyt alkanut. Moneenkin asiaan. Kello 16 aukeaa pullo ja tässä on enää jäljellä neljä koulupäivää. Viikon päästä olen hyvinkin jättänyt Virrat taakseni kolmeksi kuukaudeksi ja nautin elämästäni kesäkajjjaanilaisena kesätyöttömänä. Ihana armas Kajaanin kaupunki olikin tehnyt jalon päätöksensä, ettei tänä vuonna mitään kesätyöläisiä otetakaan. Onneksi ilmoittivat ajoissa moisenkin päätöksensä. Kiitti vaan. Ja ihan vitusti.

Eilen oli jännittävä päivä, kun eräs komia uros tarjosi mulle kahvit Tuurissa. Naapurini Joona oli ollut seikkailemassa tiistaina muutaman muun meidän luokan jössikän kanssa siellä päin Suomea ja Joonan uljaan ratsun laturi oli tullut tiensä päähän sillä reissulla. Lupauduin sitten viemään Joonan Töysään, jossa se sen auto oli korjattavana ja sitten kävästiin Tuurin puolella tankkailemassa (täällä bensa 1,27 € ja siellä 1,20 € !!!). Herra halusi tarjota kiitokseksi kyydistä vielä kaffeet Keskisen huoltoasemalla. Huvitti hieman, kun muisteli että millonhan sitä viimeksi on joku isäntä mulle halunnut kahvit tarjota.

Kahvia mie tässä nytkin nautiskelen ja kerään innostusta tavata aurinkoisen Virtain keskustan. Pitäisi käydä ostamassa lippu paikalliseen MayDayhin, kertakäyttöpikareita, rca-kaapeli (fiksuna jätin edellisen Joensuuhun vappuna), siksari kaljaa sekä El Tiempoa (mmmm-m... hyvää ja halpaa). Neljän aikoihin tosissaan Tiina pärähtää paikalle ja ajateltiin mennä aloittelemaan tuonne Virtain huipulle eli tämän huushollin katolle. Harvinainen päivä näillä kulmilla nostella kupposta. Mietittiin Tiinan kanssa eilen, että ei olla turhan montaa kertaa Virroilla viikonloppuna juopoteltukaan. Täällä kun nuo bileet tahtovat väkisinkin aina viikolle sijoittua. Eipä sillä, että koulu olisi este kun usein on juhlaillan jälkeen ollut päiviä jolloin tarvitsee olla järkevä vasta puolilta päivin.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja koivut ovat hiirenkorvalla. Viikonlopun ohjelmistoon kylläkin kuului stereoääniteprokkiksen raportin kirjoittaminen, mutta ennen sitä tämä päänuppi tarttee nollausta. Virtolaista nollausta.


♫ Scandinavian Music Group - Minne katosi päivät

Takaisin harmaaseen arkeen

Sopivasti palautti tuo ilmakin takaisin todellakin harmaaseen arkeen. Hieno ja uskomaton ilma jäi vapun kanssa Joensuuhun.

Torstaina siis äiti tuli hakemaan minut koulusta ja lähdettiin siitä sitten kohti Jyväskylää. Äiti tipahti sinne ja mie etenin sitten Pieksämäen ja Varkauden kautta Joensuuhun. Aurinko paistoi ja oli aivan kesäolo. Kaljojen huutelu takapenkiltä oli melkein vastustamaton, mutta eihän sitä nyt aleta juopottelemaan. Neljän tunnin matkan ja pienoisen Joensuun päässä tapahtuneen harhailun jälkeen olin perillä. Kämppä oli kyllä vau ja oli niin huisia päästä loikkimaan ikkunasta Siwan katolle. Kaapista kaljaa ja siitä se sitten lähti.

Torstaista lauantaihin aika kului enemmän tai vähemmän alkoholin parissa. Meininkiin kuului myös erittäin paljon aurinkoa ja maailman mahtavimpia ihmisiä. Varsinainen vappu kesti perjatain aamuviiteen asti, vaikka allekirjoittaneella taisi olla olo, että bileet oisivat kyllä vielä voineet jatkua.

Viikonlopun aikana kotiviini kuljetti minua milloin auton takapenkille (pahoittelut mahdollisesta järkytyksestä jonka saatoimme aiheuttaa parille silmäparille, mitäpähän olette niin pirun uteliaita :D onneksi kyseisessä autossa oli tummennetut takalasit...), milloin Ilosaareen ja kerran luulin olevani Iisalmessa (kiitos kotiviinin)... En ole vielä tälle vuodelle kerennyt nauramaan yhteensä niin paljon, mitä nauroin noiden neljän päivän aikana.

Perjantaina tehtiin kyllä eräs mieleenpainuvimmista reissuista ikinä, kun Maffa oli sullottu ostoskärryihin ja matka kulki aurinkoiseen Ilosaareen juhlimaan. Pahemmasta krapulastakaan ei oikein ehtinyt kärsiä koko reissun aikana, mitä nyt lauantai-iltana sai tehdä kaikkensa että kotiviini pysyisi pois päivänvalosta. Ainut miinus olikin sitten reissussa, ettei Satun peecee halunnut alkaa löytämään tuota miun kovoa, joten Rockaflown hienot biisit jäivät tällä erää jammailematta...

Sunnuntaina kämpillä vastassa odottikin jo karu tuleva toiseksi viimeinen kouluviikko. Keskiviikkona ruotsin tentti ja tänään sitten piti leikkiä englannin tunnilla työhaastattelutilannetta suullisen esityksen muodossa. Ei jännittänyt, mutta kun pääsin luokan eteen niin tapahtui kyllä melkein totaalinen jäätyminen. Tästä seurauksena unohtui sanat, mutta eipä tuolla nyt niin väliä. En tullut englantia tänne asti opiskelemaan vaan musiikin tekniikkaa ja tuottamista.

Jos vappu oli vähän niin kuin esimakua tulevasta kesästä, niin tämä tyttö odottaa nyt entistä enemmän tämän vuoden vähälumisinta aikaa!


♫ CMX - Puuvertaus