Tämän viikon alku

Join eilen kaljaa pitkästä aikaa. Lääkekuuri loppui ja tänään koulun alkaminen puolen päivän tietämillä antoi syyn hieman rentoutua hyvässä seurassa. Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen Tiinan ja minun projektin käynnistämisestä. Kenties kuunnelmaäänitysten jälkeen suuntaan kenkäni viinin lappamis- ja kirkastamistalkoisiin.

Tämän päivän olen kärsinyt energisyydestä. Olo on kuin keväällä. Nukuin todella hyvin ja pitkään viime yönä eikä ne lääkkeetkään ole enää väsyttämässä. Luulin jo kärsiväni syysmasennuksesta, mutta onneksi en sittenkään.

Perjantaina satoi lunta. Paljon lunta. Eilen se sitten oli hävinnytkin aika lailla. Nyt ulkosalla taitaa olla masentavan eteläinen syystalvi-ilma. Jälleen yksi syy kaivata synnyinseuduilleen.

Tämä viikko vaikuttaa alkaneen hyvin. Tämä viikko on myös täynnä pitkiä päiviä, mutta uskon niiden olevan hyvin opettavaisia ja hyvin hymyntäyteisiä. Tällä viikolla pitäisi myös niiden monitorienkin viimeinkin lipua perille. Ja viikon pitäisi päättyä viininmaistijaisiin.

Joululomaan taitaa olla jotain viitisen viikkoa.

♫ Anna Puu - C'est la vie

Kuinka piikkikammoinen käveli ansaan

Oli siis eräs hyvin epätavallinen sunnuntaiaamu. Epätavallinen siksi, etten kyseistä viikonloppua viettänytkään yksin vaan minulla oli jopa seuraa. Toinen syy epätavallisuuteen oli se, ettei upeaa treenaamatonta vartaloani normaalisti peitä enemmän tai vähemmän punertavat läiskät. Ja ne pirulaiset vielä kutisivatkin. Tätä vaivaa oli jatkunut jo viikon ajan ja äitikin oli jo ainakin kertaalleen patistellut menemään terveyskeskukseen hakemaan jotain voimakkaampaa rasvaa hillitsemään mitä ilmeisemmin hyvin vahvasti hajustetun mutta myös erittäin miellyttävän tuoksuisen pyykinpesuaineen aiheuttamaa allergista reaktiota. Hän siis oli puhunut vain rasvasta. Ei mistään muusta.

Marssin sitten nykyisen kotikaupunkini terveyskeskukseen ajatuksissani saada vain kenties jotain hieman vahvempaa voidetta ja ehkä jotain allergialääkettä vaivoihini. Lääkäri nyökytteli ymmärtäväisesti kertoessani epäilystä, mistä ne kauniit laikut todennäköisesti johtuvat. Hän sitten höpötti siinä jotain kortisonista ja ajattelin hänen nyt kirjottavan reseptiä johonkin hevosille tarkoitettuun salvaan onnellisen tietämättömänä lainkaan, mitä tuon valkotakkisen henkilön päänsisällä oikeasti liikkui. Sitten hän ojensi minulle lapun, jossa luki lääkärikielellä jonkin lääkkeen nimi ja käski ojentaa sen hoitajalle. Varoituskellot rävähtivät soimaan välittömästi pääni sisällä, tässä ei nyt tainnut olla enää mistään kortisonivoiteesta kysymys. Pyysin saada vielä sitten EMLAn puuduttamaan pakarani sekä piikkeihin pelokkaasati suhtautuvan mieleni tulevalta koitokselta, ja lääkäri lisäsi sen lappuun.

Hoitaja ei kuitenkaan ollut yhtään samaa mieltä minun eikä lääkärin kanssa EMLAsta. Hoitsutäti tuhahti vain halveksivasti vaateilleni helpottaa pelkoani piikkiä kohtaan. Hänen mielestään oltiin tässä kuitenkin kaikki aikuisia ihmisiä ja että se nipistäisi vain niin olemattoman vähän (helppohan hänen oli siinä päteä, minun pakaraanihan siinä oltiin piikkiä tuikkaamassa). Kylmästi hän vain meni valmistelemaan ruiskua toimenpidettä varten ja minä siinä olin kahden vaiheilla lähtisinkö läpsimään siitä suoraan allergialääkeresepti kourassani apteekkiin ja säästäisin perskannikkani tulevalta kohtalolta. Ennen kuin kerkesin tehdä mitään minut kuitenkin törkättiin kuin eläin lähimpään toimenpidehuoneeseen ja käskettiin kyljelleen toimenpidepöydälle perse paljaana. Hoitsutädin kylmä linja jatkui edelleen hänen vain hyvin jäätävä äänensävy puheessaan, että nyt se sitten nipistää sen verran kun nipistää ja törkkäsi piikin lihaani. En itkenyt, enkä valittanut. Kestin sen kaiken ääneti.

Linkkasin sitten ulos terveysasemalta toinen persposki kipeänä hakemaan kunnon lääkkeet helpottamaan tätä oloa. Ja hyvä on myönnetään, se piikki oli kyllä erittäin tervetullut ratkaisu lopettamaan sen hemmetinmoisen kutinan, mistä jouduin sitä ennen viikon kärsimään.

Ja hyvä on. Myönnetään. Eihän se loppupeleissä niin paljoa edes sattunut.

Iltaimmeinen

Tänään on ollut Hyvä Päivä. Olen selvästikin iltaihmisiä pikkuvarpaiden olemattomista pikkuvarpaiden kynsistä korkeimmalle kurottelevaan hiuskiehkuraani asti. Päivä siis alkoi heräilemällä siinä kymmenen pintaan. Aamu oli mitä leppoisin ja jaksoin jopa panostaa kokkailuun. Olo oli virkeä mennessä kouluun ja tunsin olevani ottamaan vastaan kaikki päivän haasteet avosylin selkä suorassa.

Kouluun 14.15. Siellä pitkästä aikaa jotain oikeasti kiinnostavaa: käytiin läpi noita 5.1-miksauksia ja sekä muutama rumpu+basso-miksaus. Jos perjantaihin mennessä yrittäisi löytää sen oman stereosta 5.1-miksauksen myös. CMX:n Ruoste levisi omissa käsissäni mielestäni hyvin stereosta surroundiksi. Saa nähdä mitä meidän kultakorvaopettajamme siitä sanoo.

Kuuden aikoihin kokoonnuttiin sitten meidän omalla pienellä kuunnelmaryhmällä tuonne edit roomiin äänittämään kuunnelmamme dialogit. Se sujui hyvin kivuttomasti, kaikkien vuorosanat menivät oikeastaan kerralla purkkiin. Seuraavaksi edessä on tehosteiden äänittely, mikä mielestäni on kuunnelmaprojektin mielenkiintoisin vaihe. Koska aikaa äänittämiseen kului niin vähän ajattelin käyttä lopun varatun studioajan hyväkseni ja kaivelin esiin rumpuraidat, joista basso+rumpu-miksaus oli tehtävänä tehdä. Vääntelin siinä sitten vielä parisen tuntia rumpuja siihen malliin, että basso on helppo äänitellä siihen pakettiin ihan milloin vain ilman, että se alkaisi pahemmin riitelemään basarin kanssa. Tämä on siis minun toiveajatteluani.

Studioajan jälkeen ajattelin että olisin vielä lähtenyt lenkille. Mutta koska päälläni oli vain kouluvaatteet ja ulkona oli niin turkasen kylmä, ajattelin vain suoria lyllertää kämpille kirjoittamaan upeanhienonmahtavan energisestä päivästäni.

Seuraavaksi varmaan pitää alkaa metsästää tästä ruhosta taas nokkosihottuman jälkiä. Sunnuntaista asti olen syönyt allergialääkkeitä äkillisen nokkosihottuman vuoksi. Vaiva iski sunnuntaina muutaman tunnin jälkeen viinirypäleiden napostelusta. En usko kuitenkaan, että se olisi johtunut siitä että ne oli dyykattu edellisenä yönä (kämpillä oli siis lähemmäs kaksi kiloa viinirypäleitä reiällisissä muovirasioissa). Rypäleet lensi sitten roskiin. Ihottuma kuitenkin iski taas maanantaina. Nyt tässä on hedelmät ja marjat pannassa tämän kuurin ajan, seuraavaksi vaihtuu pesuaine johonkin hajusteettomampaan. Katsotaan sitten, että tartteeko tässä lähtä vielä lekurille.

Nii ja löytyi sieltä roskiksesta puoli kiloa broilerin fileepihvejä, lähemmäs kilo broilerin minuuttipihvejä sekä 300 grammaa broilerin suikaleita, viimeinen käyttöpäivä sunnuntaille. Tämä tyttö syö siis lähiaikoina kerrankin kunnon eväitä!


♫ Kapasiteettiyksikkö - Lähdössä

Krapulapäivä

Nyt aletaan viedä viimeisiä valveillaolotunteja tästä harvinaisen pitkästä viikonlopusta. Voi taas vaan ihmetellä ajan kulumista, kuitenkin viikko sitten palasi vasta syyslomiltaan takaisin ja tänään piti tutkiskella jo tämän periodin toisen viikon lukujärjetyksiä. Pelottavaa myöntää, että äitini sanoissa on harvinaisen suuret määrät tosiasioita. Hän kun on aina jaksanut paasata siitä, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aikakin menee. Siinä sitä sitten yrittää päivittäin sätkytellä ja kokea mahdollisimman paljon, etteivät nämä ihmiselon parhaimmaksi väitetyt vuodet valuisi viemäristä alas. Onpahan sitten jotain mitä muistella kiikkustuolissa keinuessa ja noutajaa odotellessa.

Me ollaan nyt koulussakin järjestämässä päivää, jota lapsukaiset voivat sitten muistella ainakin vielä seuraavana päivänä. Eihän niitä ihan pikkukersana sattuneita asioita enää edes yläasteella muista. Joulu on siis tosissaan tulossa, jotenka tänä vuonna ollaan järjestelemässä Virtain yhteistä joulua kouluprojektina. Tahtosin sinne poniratsastusta tai kärryajelua, mutta kun ei tämän läänin tallien yhteystietoja tahdo löytää mistään. Jostain syystä poniratsastus-toiveeni herätti suurta hilpeyttä projektiin muiden osallistuvien tyyppien keskuudessa. He kuulema näkivät minut jo sellaisen pikkuisen ponireppanan selässä. Hepparukka.

Eilen käytiin kattoo Dave Lindholmia. Olihan se sekin elämys, mutta en usko että sitä kiikkustuolissa enää muistelen.

Laiska, tyhmä ja punaiset farkut!

Viikonloppu kului siis Joensuussa kivojen ihmisten kanssa. Torstaina ajoin neljässä ja puolessa tunnissa täältä sinne. Perjantaina hengailtiin kaupungilla, löysin punaiset farkut, HIMin Uneasy Listening vol. ykkösen ja söin itseni melkein hengiltä. Mentiin Buffaan kun sieltä kuulema sai ihan kivan opiskelija-alennuksen opiskelijakortilla. No, minäkin innoissani siitä niin kauan, kunnes kassalla täti sanoo että sulla on vanha toi lukuvuositarra tuossa. VR:n korttiin kun pitäis itse älytä käydä hakemassa se uusi tarra. Maksoin siis syömisen riemuista kalliimmin ja yritin kyllä parhaani mukaan pitää huolen, että syön kans koko rahan edestä. Onneksi kuitenkin ne punaiset farkut olivat jostain kumman syystä puoleen hintaan Seppälässä, vaikka ei ne missään alennusrekissä roikkuneetkaan. Onhan ne vähän napakat, mutta ne on punaiset!

Lauantaina sitten menimme jälleen pyörimään kaupungille. Yli-innostuin ostamaan karkkia Heidin kanssa vähän liikaa. Minua ei pitäisi päästää karkkikauppoihin näköjään ollenkaan. Illalla sitten mentiin vähän juhlistamaan tupareita, enkä mennyt edes baariin! Olin vähän pettynyt, sillä olin kuitenkin jotakuinkin kolmisen viikkoa pantannut tuota iltaa varten ja eipä tuota sitten oikein ollutkaan juhlatuulella. Mielenkiintoista. Olen oikeasti tullut vanhaksi.

Tänään on sitten tullut kirottua itseään. KELA ei ollut myöntänyt minulle asumistukea ja marssin sitten viime kuussa sinne selvittelemään asiaa. Mietin pääni puhki, miksi näin oli käynyt kun en edes ollut tehnyt väliaikaista osoitteenmuutosta kesäksi eikä kämppäkään ole vaihtunut. No tein sitten uuden hakemuksen. Eiköhän perjantaina ollut tullut KELAlta kirje, että ne tarvitsevat (tietenkin) kopion uudesta vuokrasopimuksesta. Ja niinhän se oli että entinen sopimus oli vain määräaikainen ja se oli päättynyt viime keväänä. No, nyt kun tämä asia venyi lokakuun puolelle, ei KELA tietenkään korvaa ensi kuussa kuin vain tämän kuun vuokran. Tuli aika kallis muistutus siitä, että voisi hoitaa nämä asiat ajoissa ja tarkasti kuntoon...

Pitäs käydä kaupassa ja koululla. Ulkona on vaan niin epämiellyttävä ilma, että taidan sittenkin syventyä lukemaan jotain hyvää kirjaa.

Neljä päivää ja sitten todennäköisesti kotia lomille.

Viikonlopuista, elämisestä, haluamisesta

Pelottavaa miten nopeasti sitä viikonloput menee nykysellään täällä. Sunnuntaina jopa vähän ärsyttää, kun tietää että seuraavana päivänä ei ihan niin pitkään voikaan nukkua ku nukuttaisi. En olisi viime vuonna vielä valittelevani, että kun on niin lyhyt viikonloppu.

Taas alkoi jälleen siis uusi viikko. Kahden viikon päästä olenkin taas Kajaanissa viettämässä syyslomaa. On ihan älytöntä mitenkä sitä vasta lähti Kajaanista ja tuntui, että sinne paluuseen on tuhottoman pitkä aika. Silloin tuleva vuosi ahdisti kyllä oikeasti. Täällä on kyllä tosi kivaa, mutta kun Kajaanissa on superkivaa koko ajan. Mutta nyt on tullut huomattua, että kyllä tää oikeasti on mukava paikka elää ja opiskella. Eikä enää mene viikkoa toipumiseen, kun joku Kajaanin tyyppi/tyypit täältä lähtee. Kummasti murheet kaikkoaa kun kouluun pääsee. Täytyy edelleenkin ihmetellä, kun on pitkästä aikaa moneen vuoteen koulussa, jonne on mukava mennä (jos ei nyt puhuta mistään englannin, matematiikan tai taloushallinnon tunneista).

Haluaisin shoppailemaan. Lähinnä EMP olisi juuri SE paikka, mistä haluaisin tilata mm. housut ja jonkun In Flames -hupparin. Kiva olisi myös ostaa CMX:n Aura- ja Isohaara-levyt sekä viimeinkin ne Yamahan studiomonitorit. Pitäs käydä niitä vielä kuuntelee tuossa naapurikämpässä. Hinta-hupisuhde kuulema ihan kohdillaan noissa kaiuttimissa. Onneksi kohta on taas tukipäivä.

Tahtosin leikata hiuksetkin. Kesäkuvissa se oli kiva se keesi. Ja värjätä nää mustiksi.

Ylihuomenna Joensuuhun.

Kyllä mulle kelpais.

Rakas isäni soitteli tuossa hieman hilpeissä tunnelmissa Kalajoelta päin ilmeisen vaikuttuneena merestä ja hienoista rannoista. Niinpä iskä oli päättänyt mitä hän sanoo seuraavalle, joka kysyy mitä hänen tyttärensä oikein siellä Virroilla opiskelee: "Minun tytöstä tulee levymoguli ja sitte se omistaa kaikki Kalajoen hiekkarannat. Se ajaa sinne limusiinilla ja sanoo kaikille että hän on levymoguli ja omistaa kaiken minne katse ylettää."

Kyllä mulle kelpais.

Maanantaimuminaa...

Tervetuloa takaisin arkeen ja aherrukseen. Tänä vuonna se on oikeasti aherrustakin, ainakin koulupäivistä päätellen. Viikonloputkin ovat suurimmilta osin kitistyneet normaaleiksi ja koulupäivien pituus on näköjään melkeinpä jokaiselle päivälle määrittynyt ajalle 9:50 - 17:30. Mutta ei se mitään, opiskelemaanhan tänne on tultu! Ja eipähän jää enää niin paljon vapaa-ajan käyttöongelmia.

Tässä nyt käynnistellään toista kouluviikkoa loman jälkeen ja täytyy kyllä myöntää, että tuntuu ettei mitään kesää olisikaan ollut. Tai ainakin siitä kesästä on jo pieni ihmisikä. Luulin, että kun tyyppejä ei ole nähnyt melkein neljään kuukauteen että ilmassa olisi jonkinlaista alkukankeutta. Paskat. Sama huono läppä jatkuu mihin se silloin toukokuussa jäikin.

Tässä on merkkipäiväkin ollut. Oikeastaan se oli viime perjantaina, nimittäin tämän akan taskussa on pyörinyt viikon ajan tommonen väliaikainen ajolupa kuljettaa kuorma-autoa. Uuden ja virallisen ajokortin koristettuna uudella C-kirjaimella pitäisi tupsahtaa muropaketista piakkoin. Inssi oli oikeastaan pala kakkua, sillä vaikka aluksi jännittikin niin että meinasin pissiä housuihini niin kun tien päälle pääsi olo tuntui varmemmalta kuin koskaan aikaisemmin ajaessa 12 tonnin nelipyöräistä. Mäkilähtö käsijarrun avullakin tuli suoritettua virheettömästi, vaikka sitä ei koskaan niiden peräti kolmen pitkän ajotunnin aikana edes tullut harjoiteltua ja normaalistikin liikenteessä kyllä käytän kytkintä lähtiessäni ylämäkeen liikkeelle. Hurjinta oli ehkä kiihdyttää maantienopeuksiin, sillä se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun ajelin ihan oikeasti kovaa kuorma-autolla. Mutta hengissä selvittiin. Ja virheittä.

Tänään on myös merkkipäivä. Melkeinsukulainen täyttää vuosia, joten onnittelut siitä hänelle!


♫ M.I.A. - Paper Planes

PS: Keskiviikkona juhlitaan!

Festarieläin? Joo en ole näköjään...

Olin tuossa viikonlopun verran Qstockissa ja totesin tulleeni wanahaksi. En ollut millään lailla edes täpinöissä festareita edeltävällä viikolla, enkä oikeastaan kokenut minkäänlaista kihelmöintiä koko viikonlopun aikana. Lähinnä festareille meni siksi, kun oli ostanut lipun kuitenkin kyseiseen tapahtumaan. Muuten varmaan oisin jäänyt nukkumaan.

Olen pettynyt itseeni edelleen. Ja häkeltynyt. Miten minusta on tullut tällainen? Näin tylsä ja VANHA! Ilmat suosi koko viikonlopun ajan, joten siitäkään ei välinpitämättömyyteni kinkereitä kohtaan johtunut.

Todellisuus on kuitenkin, että olen enemmän baarikeikka ihmisiä. Baareissa on intiimimpi tunnelma, bändi on siinä jotenkin käsillä ja kosketeltavana, samalla tasollakin enemmän kuin me normiväki. Harva bändi ainakaan täällä rakkaassa kotimaassamme osaa ottaa korkean ulkolavan ja loppumattoman yleisöalueen haltuunsa. YUP ja Zen Café olivat mahtavia livebändejä, sillä he saivat fiiliksellä täytettyä koko festarialueen. Harmi että kumpikin bändi on tätä nykyä kuopattu.

Ei festarit nyt ihan täysi sukka ollut omalta kohdaltani. Koin elämäni hienoimman keikkakokemuksen Maj Karman äijien huitoessa lauteilla: vettä tuli kuin esterin perseestä ja äijät vetää ihan sietämättömän energistä settiä! Parasta melkeinpä mitä olen kokenut housut jalassa...

Tästä eteenpäin kyllä taidan jättää festarit suosiolla pois kesäohjelmistostani ja tuhlata nekin rahat baareihin.

Out and proud!

Olen ansainnut aplodit: työt päättyivät toissapäivänä! Siivosin kuukauden verran amiksen asuntoloita tuossa Vimpelissä ja täytyy sanoa, että ei sekään ihan omanlaisinta hommaa ollut, miellyttävämpää kuintekin kuin lehtien tyrkyttäminen puhelimen välityksellä. Siivottiin girl powerilla kolmisin enemmän tai vähemmän likaisia kämppiä ja täytyy kyllä sanoa että huomasi eron tyttöjen ja poikien soluissa. Jostain syystä poikien asunnot olivat paaaaaaljon saastaisempia. Ja kyllä tiedän mistä puhun kämpistä löytyneidin partahöylien ja Axen tuoksun vuoksi, että ei tämä tällä kertaa ollut mitään katkeroituneen feministin valitusta.

Olin myös homostelemassa Helsingissä menneenä viikonloppuna. Tulimme vain Maffan ja Heidin kanssa yhtä päivää liian myöhässä, sillä juuri torstai-iltana olisi dtm:ssä ollut vaahtobileet... Pääkaupunkiimme oli kerääntynyt useita samassa veneessä kelluvia sieluja viettämään Helsinki Priden päätöspäivää: kulkuetta ja puistojuhlaa. Osallistuin kyllä ensimmäistä ja viimeistä kertaa kyseiseen kulkueeseen. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut homoletkan tarkoituksellisuutta ja vaikuttavuutta (korostan, ettei minulla ole mitään itse Prideja vastaan vain pelkkää kulkuetta), ja täytyy kyllä sanoa etten kokenut sitä kovin toimivaksi tavaksi tasavertaistaa meitä heteroiden kanssa. Lähinnäkin olo oli kuin jollain sirkukseen ostetulla kummajaisella: kulkuetta seuraamaan tulleet tölläsivät ja kuvasivat meitä kuin eivät ennen olisi ihmisiä nähneet. Ilmeisesti homot ovat aivan erilainen ja harvinainen lajinsa. Uskon kyllä itse, että arkisilla teoilla ja parien välisillä hellyydenosoituksilla on enemmän vaikutusta valtavirtaväestön (lue: heteroiden) suvaitsevaisuuteen kuin itsensä tuomisella ihmeteltäväksi. Itse ainakin saan kyllä hämmästeleviä katseita ihan ilman mitään kulkueitakin. Jos vain mahdollisimman moni raottaisi sitä kaappinsa ovea ja tulisi ihmisten ilmoille, muuttuisi yleinen mielipide pikkuhiljaa kun meistä kummajaisista tulisi arkipäivänen näky kylillä ja kujilla. Minusta meidän täytyisi näkyä ja kuulua muulloinkin ja muuallakin kuin vain yhden viikon viikon ajan maamme pääkaupungissa.

Mutta tämä nyt vain on tällaista vääränlaisen homon horinaa. Voin olla ylpeä ja ulkona ilman että minun tarvitsee sen kummemmin alkaa julistamaan homouttani. Kulkue jääköön tulevaisuudessa poissa ohjelmistostani, mutta käsikkäin aion kulkea kauniimman puoliskoni kanssa aina (ensin vaan kenties pitäisi hankkia sellainen)!

Kesä, kärpäset ja Kajaani

Kahdesta ensimmäisestä alkaa olla jo jokin vainu näilläkin korkeuksilla. Oli aika karu pudotus Virtain lämmöstä tänne pohojosen hyytäville perukoille. Ensimmäsenä työpäivänä lähdin urheasti pelkät huppari ja farkut päälläni, mutta ulkonahan oli jäätävä viima ja lämpömittari oli hädin tuskin plussan puolella.

Tänään tulee muutes täyteen kaksi viikkoa elämää täällä päin Suomea. Tiistaina loppui työt siltä erää, eilinen menikin sitten metsästäessä uusia. Puhelinmyyntiähän olisi tarjolla vaikka hevoset söisi, mutta miksi minun pitäisi mennä hikoilemaan sinne toimistoon huonojen myyntitaitojeni takia? Silloin joskus ehkä kolme kesää sitten vietin yhden heinäkuun rukoillen tyyppejä ostamaan lehtiä että jotain palkkaa sentään tulisi. Tein tasan sen yhden kuukauden hommia ja käteen jäi jotain 700 €. Nykysellään nuokin paikat tosin ovat tainneet viisastua, että siellä saa edes jonkinlaista tuntipalkkaa siitä tyhjän takia istumisesta.

Kaiken lisäksi olen laiska paska. Setäni emännän kautta oli ensin tiedossa töitä Työttömien yhdistykselle tekemään tiedotteita ynnä muita semmoisia, mutta se olisi kestänyt tasan tarkkaan koulun alkuun asti. Eli käytännössä ei olisi ollut lomaa ollenkaan ja kaikilla hienoilla lomasuunnitelmilla olisi voinut heittää kuikkaa. Ja työkkäristä olisi pitänyt käydä rukoilemassa jonkinlainen rahoitus moiseen, vaikka aika monihan tuota on jo epäillyt että mahdanko opiskelijana saada minkäänlaista rahoitusta omaan palkkaani. Sitten minua vinkattiin tuonne ISS:n suuntaan, josta voisi saada siivoushommia, joten kysyin ottaisivatko he minut pelkäksi kesäkuuksi töihin. Perjantaihin mennessä kuulema tulee vastausta tähän kysymykseen. Jos se menee penkin alle, sitten tämä tyttö menee työkkäriin ja heittää hyvästit lomasuunnitelmille. Okei, olen itse inissyt että pitäs saada rahaa ja töitä, mutta haluaisin myös lomailla. Työt ja loma kuuluivat kumpikin minun alunperäisiin kesäsuunnitelmiin. Mutta saa nyt nähdä kuinka käy...

Eikös linnut muuta aina näin keväisin?

Lintumeininki. Kyllä. Olen ihan niin kuin kaiken maailman pääskyset ynnä muuta sirkuttajat: nehän muuttaa kans kesäksi takaisin pohjoiseen. Niin teen minäkin. Kuinka hemmetin runollista elämä voikaan olla.

Perjantai-iltakin oli kuin jostain runosta. Tai ainakin se kun ensin tanssittiin Jaakon ja Antin kans kolmestaan tanssilattialla. No siis eihän siinä mitään runollista, eikä mitään kovin kaunistakaan, mutta sitten ku siihen alkoi valua porukkaa ja kaikki hymyili ja nauroi. Musiikki soi hemmetin kauniina ja ihmiset ympärilläni oli kauniita. Päällä hyvä humala ja meininki jossain kattoa korkeammalla. Elämäni yksi kauneimmista ja herkimmistä hetkistä.

Lauantaina elämä ei ihan niin runollista ollutkaan. Heräsin ihan humalassa joskus 10 aikaan (siis kämpille olin muistaakseni raahautunut joskus 5 aikaan) ja siinä sitten roikuin unen rajamailla mielissäni hyvästä olosta. Kahden aikaan se sitten iski. Olotila jossa kaikki suuret rokkarit saavat hienoimmat kappaleensa sanoitettua ja sävellettyä. En vissiin ole oikeastikaan mikään muusikko, kun olo oli niin huono ettei edes kynää kärsinyt kädessä puristaa saati pystyssä istua. Ei kait siinä, makasin alasti peiton alla käytännössä koko päivän ja yritin pidätellä oksennusta. Onnistuin siinä jälleen. Meitsille vois varmaan myöntää kohta jonkun palkinnon laatan pidättämisestä, en oksenna muulloin kuin oksennustaudissa.

Olo helpotti kympiltä. Illalla. Mieletön mässääminen heti päälle, nälkä oli kuin lokkiparvella. Ne oli viimeiset bileet ainakin allekirjoittaneen osalta tälle virtolaisvuodelle.

Kolme päivää.


♫ Pariisin Kevät - Mä haluun sua enemmän ku muut haluu

Perjantaiperseet!

Lähtölaskenta on nyt alkanut. Moneenkin asiaan. Kello 16 aukeaa pullo ja tässä on enää jäljellä neljä koulupäivää. Viikon päästä olen hyvinkin jättänyt Virrat taakseni kolmeksi kuukaudeksi ja nautin elämästäni kesäkajjjaanilaisena kesätyöttömänä. Ihana armas Kajaanin kaupunki olikin tehnyt jalon päätöksensä, ettei tänä vuonna mitään kesätyöläisiä otetakaan. Onneksi ilmoittivat ajoissa moisenkin päätöksensä. Kiitti vaan. Ja ihan vitusti.

Eilen oli jännittävä päivä, kun eräs komia uros tarjosi mulle kahvit Tuurissa. Naapurini Joona oli ollut seikkailemassa tiistaina muutaman muun meidän luokan jössikän kanssa siellä päin Suomea ja Joonan uljaan ratsun laturi oli tullut tiensä päähän sillä reissulla. Lupauduin sitten viemään Joonan Töysään, jossa se sen auto oli korjattavana ja sitten kävästiin Tuurin puolella tankkailemassa (täällä bensa 1,27 € ja siellä 1,20 € !!!). Herra halusi tarjota kiitokseksi kyydistä vielä kaffeet Keskisen huoltoasemalla. Huvitti hieman, kun muisteli että millonhan sitä viimeksi on joku isäntä mulle halunnut kahvit tarjota.

Kahvia mie tässä nytkin nautiskelen ja kerään innostusta tavata aurinkoisen Virtain keskustan. Pitäisi käydä ostamassa lippu paikalliseen MayDayhin, kertakäyttöpikareita, rca-kaapeli (fiksuna jätin edellisen Joensuuhun vappuna), siksari kaljaa sekä El Tiempoa (mmmm-m... hyvää ja halpaa). Neljän aikoihin tosissaan Tiina pärähtää paikalle ja ajateltiin mennä aloittelemaan tuonne Virtain huipulle eli tämän huushollin katolle. Harvinainen päivä näillä kulmilla nostella kupposta. Mietittiin Tiinan kanssa eilen, että ei olla turhan montaa kertaa Virroilla viikonloppuna juopoteltukaan. Täällä kun nuo bileet tahtovat väkisinkin aina viikolle sijoittua. Eipä sillä, että koulu olisi este kun usein on juhlaillan jälkeen ollut päiviä jolloin tarvitsee olla järkevä vasta puolilta päivin.

Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja koivut ovat hiirenkorvalla. Viikonlopun ohjelmistoon kylläkin kuului stereoääniteprokkiksen raportin kirjoittaminen, mutta ennen sitä tämä päänuppi tarttee nollausta. Virtolaista nollausta.


♫ Scandinavian Music Group - Minne katosi päivät

Takaisin harmaaseen arkeen

Sopivasti palautti tuo ilmakin takaisin todellakin harmaaseen arkeen. Hieno ja uskomaton ilma jäi vapun kanssa Joensuuhun.

Torstaina siis äiti tuli hakemaan minut koulusta ja lähdettiin siitä sitten kohti Jyväskylää. Äiti tipahti sinne ja mie etenin sitten Pieksämäen ja Varkauden kautta Joensuuhun. Aurinko paistoi ja oli aivan kesäolo. Kaljojen huutelu takapenkiltä oli melkein vastustamaton, mutta eihän sitä nyt aleta juopottelemaan. Neljän tunnin matkan ja pienoisen Joensuun päässä tapahtuneen harhailun jälkeen olin perillä. Kämppä oli kyllä vau ja oli niin huisia päästä loikkimaan ikkunasta Siwan katolle. Kaapista kaljaa ja siitä se sitten lähti.

Torstaista lauantaihin aika kului enemmän tai vähemmän alkoholin parissa. Meininkiin kuului myös erittäin paljon aurinkoa ja maailman mahtavimpia ihmisiä. Varsinainen vappu kesti perjatain aamuviiteen asti, vaikka allekirjoittaneella taisi olla olo, että bileet oisivat kyllä vielä voineet jatkua.

Viikonlopun aikana kotiviini kuljetti minua milloin auton takapenkille (pahoittelut mahdollisesta järkytyksestä jonka saatoimme aiheuttaa parille silmäparille, mitäpähän olette niin pirun uteliaita :D onneksi kyseisessä autossa oli tummennetut takalasit...), milloin Ilosaareen ja kerran luulin olevani Iisalmessa (kiitos kotiviinin)... En ole vielä tälle vuodelle kerennyt nauramaan yhteensä niin paljon, mitä nauroin noiden neljän päivän aikana.

Perjantaina tehtiin kyllä eräs mieleenpainuvimmista reissuista ikinä, kun Maffa oli sullottu ostoskärryihin ja matka kulki aurinkoiseen Ilosaareen juhlimaan. Pahemmasta krapulastakaan ei oikein ehtinyt kärsiä koko reissun aikana, mitä nyt lauantai-iltana sai tehdä kaikkensa että kotiviini pysyisi pois päivänvalosta. Ainut miinus olikin sitten reissussa, ettei Satun peecee halunnut alkaa löytämään tuota miun kovoa, joten Rockaflown hienot biisit jäivät tällä erää jammailematta...

Sunnuntaina kämpillä vastassa odottikin jo karu tuleva toiseksi viimeinen kouluviikko. Keskiviikkona ruotsin tentti ja tänään sitten piti leikkiä englannin tunnilla työhaastattelutilannetta suullisen esityksen muodossa. Ei jännittänyt, mutta kun pääsin luokan eteen niin tapahtui kyllä melkein totaalinen jäätyminen. Tästä seurauksena unohtui sanat, mutta eipä tuolla nyt niin väliä. En tullut englantia tänne asti opiskelemaan vaan musiikin tekniikkaa ja tuottamista.

Jos vappu oli vähän niin kuin esimakua tulevasta kesästä, niin tämä tyttö odottaa nyt entistä enemmän tämän vuoden vähälumisinta aikaa!


♫ CMX - Puuvertaus

Tampereilua

Tänään ei ollut koulua ja se oli järjettömän mukava asia. Jotenkin niin pahasti alkanut tökkimään tuo koulu tässä kevään aikana, kiitos ihanan ruotsin ja vieläkin ihanamman englannin... Ruotsissa ei sinänsä mitään vikaa, se nyt onkin ollut ihan järkevä ja hyödyllinen aine peräti (mikä on aika ihmeellistä). Elämäni ensimmäinen suullinen koekin oli tuossa viime viikolla kyseisestä aineesta ja arvosanaksi se mongertaminen kuuma peruna suussa tuotti 2 ja puoli. Ei hyvä, mutta ei huonokaan. Kuitenkaan ei ole tullut tuota ruottia turhan usein lärpätettyä. Norjaakin tulee puhuttua paljon useammin, varsinkin alkoholin vähäisellä avustuksella... Englannista nyt ei varmaan tarvitse todeta muuta kuin se, että olo on kuin yläasteelaisella ja on se opettaja kerennyt meidät tyhmiksikin haukkumaan.

Niin mutta tähän päivään. Vaelsin Tampereelle tuossa puolen päivän aikoihin. Äiti pyyhälsi Kajaanista junalla samaiseen kaupunkiin ja vietimme sitten päivä shoppaillen. Jännittävää miten sulavasti sitä osaa jo Tampereellakin navigoida.

Koluttiin siis Koskikeskus ja osa Hämeenkatua viidessä tunnissa. Löysin viimeinkin jopa Pieneen Suklaapuotiin, jonka ostokset (ihme kyllä) ovat vielä koskemattomina äidin laukussa. Tosin on tullut tänään herkuteltuakin... Ensin RAXissa käytiin imuroimassa navat täyteen pizzaa ja sitten kahviteltiin ja herkuteltiin paikallisessa konditoriassa. Virroille kun eksyydyttiin tuossa seitsemän jälkeen niin ostettiin vielä puolen litran paketti mokkasuklaajäätelöä, joka oli taivaallista!

Käteen reissulta jäi sydämenmuotinen sateenkaarenvärinen merkki, jonka voisi silittää esimerkiksi paitaan kiinni. Se tosin roikkuu hakaneuloilla nyt minun laukussa. Virroille eksyi myös muutama ilmaislehtinen ja tummansininen kauluspaita H&Mltä. Eikä maksanut paljoa eli 5 €! Kyseinen ruumiinpäällinen oli siis alennusrekissä. Harmittamaan jäi yhden lökäpöksyt, jotka ois nyt olleet 30 € jossain ihme alennuspöydässä Koskikeskuksen aulassa. Tilasin kuitenkin yhdet unelmafarkut jo aikasemmin tässä kuussa Ellokselta ja ne maksoi semmoset 40 eukkoo. Venytyskorut vetivät minua puoleensa asematunnelissa, mutta onnistuin välttelemään jälleen niiden kutsua.

Stereoääniterojektin biisitkin kuulostavat hyvältä ja ovat todella hyvällä mallilla. "Road" ja "Play that" lähtevät mukaan Joensuuhun. Ovat muuten semmosta matskua, että tyypeiltä tippuu päät kun ne kuuleevat kyseiset teokset. Huomenissa toivottavasti koulussa opiskellaan masterointia ja ensi viikolle saatiin kuin saatiinkin vielä yksi neljän tunnin sessioaika varattua juurikin tätä viimeistelyvaihetta varten. Olisi erittäin mukava väsätä jonkinlaiset levynkannet yms. härpäkkeet, että jäisi itselle ja läheisimmille tyypeille jaettaviksi jotain konkreettista. Kuunnellutin äidille noi biisit täällä kämpillä ja sen jälkeen se vaan tuumasi, että voisihan noi kuunnella toisenkin kerran.

Tämmöstä tänään. Ylihuomenna Joensuuhun!

Da Paita ~ 5 € @ H&M
(On se oikeasti tummansininen.)

♥

♥ Viikon päästä oon jo Joensuussa nauttimassa vapusta kera ihanien ihmisten!

♥ Nyt täällä paistaa aurinko ja lämmintä on siinä noin 20 astetta.

♥ Eilen oli aivan ihana kesäinen auringonlasku, löysin jopa tosi kiva paikan sitä katsella.

♥ Kuuntelen tosi hyvää muusiikkia, tämmöstä hempeetä, mutta niin keväistä!

♥ Koulua on jäljellä vajaata 10 päivää.

♥ Ensi viikon tiistaina Tampereelle.

♥ Kesäloma on piiiiiiiitkä! Jopa haluaa tehdä töitä, kun tietää että jää aikaa lomailuunkin.

♥ Lähden kohta ulos kiertää tota kylää. Hävytöntä istua sisällä näin hyvällä ilmalla.

♥ Olo on kuin rakastuneella...

♥ K E V Ä T !

Hei, olen homo.

Kyllä, vaikka olen nainen voin sanoa itseäni homoksi. Se ei ole mikään laki, että vain miehet olisivat homoja ja naiset lesboja.

Eikä se ole ainut asia, joka suurinta osaa valtavirta(hetero)väestöä ihmetyttää...

”Kumpi teistä on sit niinku se mies ja kumpi nainen?”
Kun kaksi naista seurustelee, moni tulee sitten ihmetellen kysymään että kumpis meistä on se mies ja kumpi se nainen. Toisaalta sen ymmärtää tässä heteronornatiivisessa yhteiskunnassa, yleensä kun parisuhteessa on Mies ja Nainen. Mutta siltikin kaksi naista pysyy naisina, vaikka he eläisivätkin parisuhteessa. On toki ns. butcheja eli miehekkäistä lepakoita, mutta kyllä heiltäkin naisten varustukset löytyy.

”Miten te teette sen?”
Yleensä tämän kysymyksen kuulee mieheltä, jonka kokemukset lesbojen välisestä makuuhuone-elämästä rajoittuu vain pornoteollisuuden tuottamiin mielikuviin. Yleensä annan kuitenkin asian olla, sillä jos alkaisin kertomaan kaiken mitä vällyjen välissä voi tapahtua, siihen ei riittäisi yksi ilta. Ja sitä paitsi, en minäkään kuljeskele kyselemässä heteroilta mitä he tekevät lauantai-iltaisin peiton alla.

”Saako tulla katselemaan?”
Jälleen kerran yksi miesten suusta kuultu kysymys... Eiköhän noi aikuisviihdeliikkeet täynnä kyseistä materiaalia ihan tarpeeksi.

”Eikö sulla koskaan tuu ikävä kikkeliä?”
Öö-ö. Ei. Jos tulisi, niin tuskinpa olisin vain tyttöjen kans. Ja kyllä, kokemuksia löytyy myös vastakkaisen sukupuolen kanssa, joten tiedän mistä puhun.

”Ai, ootsä ollut joskus heterokin?”
Tämä kysymys tulee siinä vaiheessa, kun kerron olleeni joskus ihastunut poikiin tai että olen ollut niiden kanssa ”silleen” (sen jälkeen äijillä alkaakin hirveä puolustelu, ettei paria kertaa voi laskea ja etten voi oikeasti tietää olenko lepakko).

”Ei toi voi olla lesbo kun se ei näytä lesbolta.”
Valtavirran käsitys on ehkä se, että lesbon voi olla vain lyhythiuksinen, maastohousuissa ja flanellipaidassa viihtyvä yksilö. Mutta kun se ei ole näin yksinkertaista... Ihmisiä mekin olemme ja mekin olemme erilaisia vaikka satummekin tytöistä tykkäämään.

Yleensä kyselyn saa lopetettua kysymyksellä ”miltä tuntuu olla hetero tai mistä sä edes voit tietää että oot varmasti hetero?” Tätä kyllä seuraa enemmän tai vähemmän pitkä, vaivaantunut ja epäselvä perustelulitania, jonka jälkeen aihe vaihtuu johonkin aivan muuhun.

Siinä nyt varmaan Top 6 olettamukset ja kysymykset johon törmää, jos uusi tuttavuus (varsinkin baarissa...) sattuu huomaamaan tai kuulemaan jonkun seuralaisista olevan vinossa. Aluksi se oli joo ihan viihdyttävääkin, mutta nyt voisi olla jo paikallaan kuulla jotain uutta...

Joten hei! Mielikuvitusta peliin seuraavalla kerralla.

Oo + än + än + ee + äl + äl + ii + än + ee + än = minä!

Kuuntelen kaikkea lällyä. Kävellessäni en hetkittäin tunne maata jalkojeni alla. Aurinko paistaa. Linnut laulaa. Hymyilen niin paljon, että poskilihakset kramppaavat. Ulkona tuoksuu hyvältä ja näyttää hyvältä. Ihmiset tuntuvat hymyilevän ja koko maailma liehakoi. Joku ihmeen lihas sykkii rinnassa jotenkin voimakkaammin ja lämpimämmin kuin aikaisemmin.

Ei. En ole rakastunut. Olen vain sekaisin keväästä. Keväällä kaikki on hyvin. Keväällä kaikki on kaunista. Keväällä saa olla kuin rakastuneena ilman pelkoa turhista ihmissuhdedraamoista. Keväällä vaihtuvat kesänopeudet teille ja jäätelökioskit putkahtelevat toreille kuin leskenlehdet tien pientareille. Askel kulkee nopeammin ja kevyemmin ja paikoillaan pysyminen on mahdotonta. Kevät on musikaalien aikaa. Olisi vain hienoa lähtä laulamaan ja tanssimaan koulussa tai kaupassa niin, että kaikki yhtyisivät karkelointiin osaten sanat ja askelkuviot.

Humalahakuista

Mietiskelin tuossa juuri, että miten yltiömukavaa olisi päästä jälleen Kajaaniin nautiskelemaan alkoholia kera rakkaiden ystävien. Ei sillä, etteikö juominen olisi muka kivaa paikasta tai ajasta riippumatta. Kajaani kuitenkin tarjoaa siihen omat uskomattoman hupaisat ja miellyttävät ulottuvuutensa.

Ensinnäkin syy on varmasti seurassa. Itselle tutut ja rakkaat ihmiset ja heidän kanssa hauskanpito on aina riemukasta. Kukaan ei (turhan usein ainakaan) angstaile, oksentele tai haasta riitaa. Kaverista pidetään huolta.

Toiseksi illassa on paljon turvallista ja tuttua. Ei pelkästään kavereiden osalta, vaan myös illan kulun osalta. Tuttu kaupunki, tutut baarit. Ensin aloitellaan jossain, siitä sitten kapakkaan. Tällä iällä tietynlaista turvallisuutta ja tuttuutta on alkanut arvostamaan. Ei sillä, etteikö silloin tällöin ole paikallaan ennalta arvaamaton illan kulku. Tässä kohdassa täytyy kyllä sanoa, että turhan harvoin kaikki ovat menossa samaan baariin eikä jatkoja ole tarjolla tarpeeksi usein, jonne vielä kaikki tai ainakin suurin osa porukasta raahautuisi. Nämä ovat kuitenkin pieniä miinuksia muuten hyvin onnistuneissa iltamissa.

Kolmanneksi täytyy mainita, että minusta on vallan huvittavaa kuinka kaikki lähentyvät kummasti pikkupieruissaan. Toisaalta seurueemme vähemmistön muodostavat heterot, joten ehkä siksi juurikin illan aikana tyypit kiehnäytyvät toistensa ihoilla. Ehkä vielä huvittavampaa on kuitenkin, kun seuraavana aamuna kaikki vain nauravat sille kun joku on kiehnännyt jotakin. Toisaalta kun kaikki tietävät toisensa, ehkä siksi myös uskalletaan olla niinku ollaan, eikä sitä ajatella sen tarkemmin. Ei nimittäin ihan ensimmäisenä tulisi mieleen olla vaikka näissä piireissä täällä tyyppien iholla yhtä hanakasti. Syynähän ei varmaan ole se, että suurin osa on täällä miehiä :D Hyviä tyyppejä ne, mutta tosi asia on ettei näitä täällä olevia tunne vielä samalla lailla kuin Kajaanin immeisiä.

Ja nyt päästään taas tähän aiheeseen: onneksi kohta on kesä. Pääsee taas ryyppäilee tutussa ja rakkaassa seurassa.

Oi kesä! Ala tulla jo ♥

Viikonloppu ja kesähaaveita

Tänään se alkoi jälleen. Viikonloppu. Kämppä vie kyllä suurimman osan vapaa-ajasta, voisi olla ihan kiva siivota tätä läävää taas viihteellisemmäksi. Voisin viedä jopa noi kirjaston kirjat viimeinkin takaisin ja ihan imuroida. Kesätassutkin voisi heittää Volvoon alle. Mutta vasta huomenna, tänään pitää lepäillä rankan kouluviikon päätteeksi. Tämäkin jakso nyt sitten puolessa välissä. Ensi viikolla koulua ma-ke ja sitten piiiiiitkä viikonloppu. Saa nähdä, jos vaikka innostus ajelee vähän pohjosemmaksi.

Tänään oli ihan kivaa koulussa. Siis englannin tunnilla nyt ei ollut mitenkään erityisen mukavaa, mutta sanoituksen tunnit oli taas aika riemukkaita. Kateltiin ja kuunneltiin sanoituksiltaan huonoimpia biisejä ja aikamoisia "helmiähän" tuolta löytyi.

Olen innoissani töistä! Menen siis todennäköisesti siivoamaan roskia kaupungista toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Laskeskelin sieltä olevan tulossa ihan ok summan, jos niihn töihin oikeesti pääsen. Meinasin kyllä, että jos suorilla lopettaisi työt jo kesäkuun toiseksi viimeisellä viikolla kun viimeisellä viikolla on Pridet. Niitä en aio tänä vuonna jättää väliin mistään hinnasta! Tosin saa nyt nähdä sitten onko muut homppelit lähdössä Helsingin suuntaan missä vaiheessa ja että onko rahaa asustella siellä edes koko viikkoa. Kesäkuussa saattaa olla myös Kajaanin omat festarit, mutta saa nähdä tuleeko niitä. Rikastumaan siellä tuskin pääsee, mutta viime vuonna oli ainakin ihan jees olla siellä mukana pyörimässä. Voisi niistäkin vielä tässä soitella ja alkaa sitten hommailee näitä tyyppejä täältä rämpyttelee sinne.

Mitä lähemmäksi kesä tulee, sitä levottovammaksihan tässä näyttää käyvän.


♫ Kapasiteettiyksikkö - Pidä kiinni

Ensimmäistä ja viimeistä kertaa

Olen elänyt koko päivän käytännössä riisipuurolla ja kofeiinilla, joten on jälleen mitä mainioin hetki päivitellä elämäänsä tänne.

Pääsiäinen oli mitä mainioin. Oli ihana hengailla rakkaiden ihmisten kanssa, tehdä kivoja juttuja, kuunnella hyvää musiikkia. Antoi mukavan maistiaisen tulevasta kesästä, josta tulee varmasti ikimuistoisin koskaan!

Ensimmäistä kertaa olin katsomassa Kotiteollisuutta Kajaanissa ja olin myöskin ensimmäistä kertaa Bepopissa. Todennäköisesti myös viimeistä kertaa kyseisessä baarissa, ei yleensäkään saa oikein noi S-ketjun ravintolat syttymään... Mutta Kotiteollisuuden vuoksi mitä vain! Itse keikka oli kyllä ihan hyvä, jotenkin vaistosi sedistä että niilläkin tais olla ihan hyvä fiilis soitella. Lavan paikka nyt ei ollut mikään maan mainioin, mielestäni jopa mahdoton miksauksen kannalta, mutta fiilis oli kyllä ihan kunniallinen siitä huolimatta. Ja huomasi olevansa Kajaanissa, kun oli niin paljon tuttua porukkaa samassa paikassa.

Tänään olikin yllättävän tiukkaa sitten lähteä takasin Virroille ajelemaan. Kuitenkin ajatus siitä, että todennäköisesti ihania ihmisiä näkee Joensuussa vapun aikaan ja ettei kouluakaan ole enää liiemmälti, sai minut nostamaan kytkintä ja suuntaamaan etelään. Viimeistä kertaa siis tälle kouluvuodelle ajoin tuon välin. Siinä se on mennyt. Uskomattoman nopeasti.

Tietty ajatukset ja aivotkin kannattaisi pakata mukaan laukkujen kanssa. Olin Keuruulla, kun huomasin ettei tankissa ole turhan paljon löpöä jäljellä. Jäin tankkaamaan paikalliselle ABC:lle. Avasin tankin ja tapojeni mukaan nostin tankin lukkokorkin auton katolle. Jostain syystä Visani ei suostunut oikein vinkumaan automaatissa, joten istahdin takasin autoon ja ajattelin kokeilla jotain toista paikallista huoltoasemaa. Kiihdyttäessäni autosta kuului outo ääni, katsoin taaksepäin ja näin bensatankin luukun repsottavan sepposen selällään. Ajattelin oudon äänen olleen bensatankin korkin, joka oli nyt ilmeisesti lentänyt tien pintaan. No, eipä muuta kuin auto mahdollisimman pian ympäri ja parkkiin ABC:n pihaan. Olosuhteita paransi vielä vesisade sekä juuri laskeutunut pimeys. Lähdin kävellen kattelemaan äskettäistä ajoreittiäni, mutta korkista ei ollut hajuakaan. Palasin pettyneenä, maani myyneenä ja erittäin vittuuntuneena takaisin ABC:lle. Näin juuri sopivan kokoisen möykyn kököttävän keskellä pihaa ja löysin kuin löysinkin bensatankin korkin! Kylläkin se oli hieman ruttuisempana kuin aikaisemmin, mutta toimi edelleen. Ei muuta kuin kadonnut lammas paikoilleen ja matka jatkui. Kummasti moinen alkoikin sitten jo hetken päästä naurattamaan.

Eikä se outo ääni ollut tullut bensatankin korkista vaan aikaisemmin ostamastani Battery-pullosta, joka oli kyljellään etupenkkien välisessä kourussa. Fiksuna tyttönä olin sitten jättänyt pullon korkin löysästi auki ja se piti sitä outoa ääntä kiihdytettäessä...

Kevättä rinnassa ja kämppäpähkäilyä

Olen niin riemuissani edelleenkin keväästä ja siitä, että lähden jo huomenna synnyinseudulle! Siellä onkin toivottavasti sitten enemmänkin Rakkaita Ihmisiä, niin törmäilee myös tyyppeihin, joita ei oikein ole nähnyt talven aikana. Englannin tuntien poissaolojen kanssa menee vaan vähän tiukalle, mutta jospa sieltä vaan jotain lisätehtäviä läpsähtäisi.

Olin jo innoissani, että lähtisin kävelemään ensi syksynä tästä kämpästä. Siis kyllähän tähän mahtuu, vuokra on oikein sopiva ja siihen vielä kuuluu vesi + netti + sähkö. Elämiseen jää siis suhteellisen mukavasti rahaa. Naapuritkin ovat mitä mukavimmat ja mitä tärkeintä: viereisten ovien takana ei asu valittavia mummoja. Bileet siis ovat taattuja tässä huushollissa.

Kävin kuitenkin vilkaisemassa ja riemastuinkin hetkellisesti eräästä yksiöstä. Se olisi tässä lähellä ja ISO eli 35 neliötä (nykyinen luukku siis 23 neliötä...), mutta olisin saanut sen vain syksyksi. Vuokra sinällään olisi ollut parisen kymppiä halvempi kuin tässä, mutta siihen olisi joutunut sähkön ja netin ottamaan lisäksi. Plus pyykinpesu maksoi 2 €/kerta. Niin ja ei tosissaan olisi kannattanut näitä vähäisiäkään romuja lähteä nyt raahaamaan sinne pelkän syksyn takia, varsinkin kun vuokranantaja uhkaili vuokrannousulla. Joskeväällä varaa tän kämpän koko ensi vuodeksi, saa tän vielä samaan hintaan + siihen tulee ensi syksynä lisänä vielä saunavuoro kerran viikkoon. Ja kun vielä kuulin, että samat ihanat naapurit jäävät myöskin tähän ensi vuodeksi, olin jo todella varma omastakin muuttamattomuudestani.

Eilen illalla huomasinkin miettiväni innoissani, mitä kaikkea tarvitsen syksyksi tänne lisää ja mitä voin jättää kotia. Säilytystilaa olisi ihan mukava saada lisää ja isompi pöytä, varsinkin kun tuo musaromu ei tule rajoittumaan noihin mööpeleihin. Katsotaan vaan, niin tässä käy niin kuin kerkesin jo viime syksynä naureskelemaan: majoitan tätä luukkua vielä neljäntenäkin vuonna.

(Kuva kämpän ikkunasta.)

Laiska, tyhmä ja saamaton

Viikonloppu. Enkä ole tehnyt vielä mitään tälle päivälle, vaikka tarkoitus oli olla ahkera. Heräsin tasan kello 13. Nyt on vielä aivan liian aikaista tehdä yhtään mitään. Piristyn normaalisti tuossa seitsemän aikoihin toimimaan ja tekemään ja tämä aktiivinen vaihe jatkuukin sitten pitkälle yöhön. (Jos olisin eläin, olisin siis todennäköisesti hamsteri. Eikös ne ole ilta-aktiivisia?) Voisin myös syyttää säätä tästä vetämättömyydestä, ulkona sataa lunta pitkästä aikaa eikä keväästä enää ole tietoakaan. Se siitä sitten. Tai sitten olen vain yksinkertaisesti laiska.

Rahat on loppu. Tilasin silti korvakorun, joka oli perimmäinen syy edes aikoja sitten alkaa rei'ittämään korvaani. Kävin sitten vielä tuhlaamassa lottoon ja jokeriin siinä hullussa toivossa, että sieltä edes jotain tipahtaisi. Meinaan, että on semmonen summa siellä etsimässä tänään omistajaansa, että huh huh. Kun ei kerran ole onnea rakkaudessa, niin silloinhan sitä pitäisi olla pelissä.

Elämä on taas jotenkin eksyksissä. Pitkästä aikaa. Haluaisin kesän tänne nyt ja heti tai edes helpottavan humalan. Johan tässä on ollut yli kolmen viikon selvä putki.

Olis täällä edes naisia joille flirttailla. Mutta eipä näy niitäkään.

Hetki ennen kouluun lähtöä

Viimeinen koulupäivä tälle viikolle. Viikko meni suhteellisen reippaaseen tahtiin. Muistan viime torstaina toivoneeni ajan menevän hurjaa vauhtia, sillä tänään alkaa L-koodi. Jätän sen vuoksi jopa yhdet bileet todennäköisesti väliin. Ehkä jopa terveellisempi vaihtoehtokin tuijottaa telkkaria, mitä altistaa itseään alkoholille. Varsinkin kun ideana olisi olla juomatta vielä parisen viikkoa.

Tämä viikko on ollut suhteellisen mukava. Joka päivä koulu on alkanut siinä puoli yhden maissa ja pisimmilläänkin penkkejä on tarvinnut kuluttaa viiteen asti illalla. Mielellään onkin herännyt sitten hyvissä ajoin fiilistelemään kevättä, tekemään ruokaa ja kuuntelemaan musiikkia. Viimeinkin olen löytänyt Scandinavian Music Groupin maailmaan. Sopivan letkeää kevätmielimusiikkia ja varsinkin Hölmö rakkaus on niin osuva biisi tähän fiilikseen. Samalla siinä on kuitenkin jotain niin kesäistäkin, että tuota vuoden vähälumisinta aikaa alkaa kaipaamaan vaan entistä hullummin. Odotan ensi kesää enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki ihanat ja rakkaat ihmiset ovat taas pitkästä aikaa samassa kaupungissa ♥

Olen hurahtanut lenkkeilyyn. Ihan täysillä. Odotan melkeinpä  lenkkiä enemmän päiväohjelmassani kuin nukkumista. Tiistaina kävin oikein kunnon hikilenkillä, ja voi perse että tuntui hyvältä rääkätä itseään kunnolla kahteen viikkoon. Pari viikkoa sitten viikko meni hyvin lahjakkaasti studiossa ja viime viikon makasin sängyssä. Tänään jalo tarkoitukseni olisi taas eksyä uuden addiktioni pariin, ellen sitten mene jonnekin etkoille kattelee tuttuja naamoja.

Eipä siinä. Nyt vielä vähän kaffeeta nassuun ja sittenpä kouluun.

♫ Scandinavian Music Group - 100 km Ouluun

Updating my life

Nyt kun olen taas juonut kahvia niin paljon, että närästää loppuillan ja vielä varmaan huomenaamunakin, on aika päivittää elämäänsä tänne nettiin. Tulee hyvä tauko tuommoisen esseen kirjoittamiseenkin. Kouluhommat ovat nyt kummasti kasaantuneet tähän viimeisille kuukausille ennen koulun loppua. Siihenkään ei ole enää turhan pitkä aika.

Sairastin viime viikolla pusutautia. Itse tauti alkoi jo pari viikkoa sitten helvetinmoisella kurkkukivulla. Tampereella käydessäni ilmeisesti onnistuin palelluttamaan itseni, koska viikko sitten lauantaina nousi kuume. Enkä edes ostanut mitään muuta kuin hattaraa ja puolentoista euron varvassandaalit (niissä on kuitenkin ihan pikkuriikkinen sateenkaarilippu). Palelluttamiseenhan ei ole syynä rikkinäiset kengät. Pohjissa on taas niin mukavat tuuletusaukot, joista kyllä pääsee vesikin sisään. 

No, normaalisti kurkkukipu lakkaa kun kuume nousee. Tämä oli kuitenkin sitkeämpää sorttia ja se pirulainen kesti viime viikon keskiviikkoon asti. Kun terkkarilta oltiin saatu kaikki mahdolliset sairaslomapäivät anottua kuumeen takia, ei auttanut muuta kuin lähteä terveyskeskukseen. Kummasti lääkärin määrättyä seuraavaksi päiväksi verikokeita alkoivat myös taudin oireet lieventyä. Torstaina hipsin aamulla veren imuun ja olo oli mitä loistavin. Eikä torstaina enää ollut muutenkaan tietoakaan, että olin siinä muka joskus ollut jossain taudissakin.

Perjantaina tulokset kuitenkin kertoivat, että pusutauti oli tätä ruhoa runnellut. Diagnoosi tuli siis juuri sopivasti kun tauti loppui. Eipä siinä, kahden viikon päästä taas verikokeisiin. Kontrollikänti omissa sfääreissään huidelleiden maksa-arvojen vuoksi. Pitäisi kuulema tämän liittyä tautiin, mutta hyvähän se on vielä varmistaa että ne ovat sitten palautuneet takaisin normaaleiksi. 

Olen sekaisin keväästä. Siksi kuuntelen Scandinavian Music Groupia.

Koira, emäntä ja hotellihuone

Elän ylhäisessä yksinäisyydessäni kaukana synnyinkaupungistani. Nyttenpä sitten olenkin tässä reippaan viikon ajan elellyt Maffan ja koiran kanssa tässä pienoisessa yksiössäni.

On todella miellyttävää vaihtelua pitkään yksinäisyyteeni, että on joku ihmisolento jonka kanssa vaihtaa mielipiteitä koulupäivän jälkeen. Kuinka jännittävää onkaan tulla koulusta syömään kämpille, kun ruoka on valmiina, astiat tiskattu ja kenties jopa imuroitukin. Käytännössähän nämä päivät ovat menneet niin, että minä lähden kouluun opiskelemaan ja Maffa jää siivomaan. Sitten tulen kämpille ja sotken. Sitten seuraavana aamuna menen taas kouluun, Maffa jää siivoamaan, tulen koulusta ja sotken. Ja jälleen seuraavana aamuna menen kouluun, Maffaa jää siivoamaan, tulen koulusta ja sotken. Taas seuraavana aamuna... Ja niin edelleen.

Kaikkein jännittävintä on ollut, kun kämpässä on joku joka pakottaa minut laittamaan likaiset vaatteet lattialta pyykkikoriin, siivoamaan lautasen tiskialtaaseen ja viikkaamaan puhtaat pyykit sängyn päältä kaappiin. Niin ja petikin on aina petattuna!