Tampereilua

Tänään ei ollut koulua ja se oli järjettömän mukava asia. Jotenkin niin pahasti alkanut tökkimään tuo koulu tässä kevään aikana, kiitos ihanan ruotsin ja vieläkin ihanamman englannin... Ruotsissa ei sinänsä mitään vikaa, se nyt onkin ollut ihan järkevä ja hyödyllinen aine peräti (mikä on aika ihmeellistä). Elämäni ensimmäinen suullinen koekin oli tuossa viime viikolla kyseisestä aineesta ja arvosanaksi se mongertaminen kuuma peruna suussa tuotti 2 ja puoli. Ei hyvä, mutta ei huonokaan. Kuitenkaan ei ole tullut tuota ruottia turhan usein lärpätettyä. Norjaakin tulee puhuttua paljon useammin, varsinkin alkoholin vähäisellä avustuksella... Englannista nyt ei varmaan tarvitse todeta muuta kuin se, että olo on kuin yläasteelaisella ja on se opettaja kerennyt meidät tyhmiksikin haukkumaan.

Niin mutta tähän päivään. Vaelsin Tampereelle tuossa puolen päivän aikoihin. Äiti pyyhälsi Kajaanista junalla samaiseen kaupunkiin ja vietimme sitten päivä shoppaillen. Jännittävää miten sulavasti sitä osaa jo Tampereellakin navigoida.

Koluttiin siis Koskikeskus ja osa Hämeenkatua viidessä tunnissa. Löysin viimeinkin jopa Pieneen Suklaapuotiin, jonka ostokset (ihme kyllä) ovat vielä koskemattomina äidin laukussa. Tosin on tullut tänään herkuteltuakin... Ensin RAXissa käytiin imuroimassa navat täyteen pizzaa ja sitten kahviteltiin ja herkuteltiin paikallisessa konditoriassa. Virroille kun eksyydyttiin tuossa seitsemän jälkeen niin ostettiin vielä puolen litran paketti mokkasuklaajäätelöä, joka oli taivaallista!

Käteen reissulta jäi sydämenmuotinen sateenkaarenvärinen merkki, jonka voisi silittää esimerkiksi paitaan kiinni. Se tosin roikkuu hakaneuloilla nyt minun laukussa. Virroille eksyi myös muutama ilmaislehtinen ja tummansininen kauluspaita H&Mltä. Eikä maksanut paljoa eli 5 €! Kyseinen ruumiinpäällinen oli siis alennusrekissä. Harmittamaan jäi yhden lökäpöksyt, jotka ois nyt olleet 30 € jossain ihme alennuspöydässä Koskikeskuksen aulassa. Tilasin kuitenkin yhdet unelmafarkut jo aikasemmin tässä kuussa Ellokselta ja ne maksoi semmoset 40 eukkoo. Venytyskorut vetivät minua puoleensa asematunnelissa, mutta onnistuin välttelemään jälleen niiden kutsua.

Stereoääniterojektin biisitkin kuulostavat hyvältä ja ovat todella hyvällä mallilla. "Road" ja "Play that" lähtevät mukaan Joensuuhun. Ovat muuten semmosta matskua, että tyypeiltä tippuu päät kun ne kuuleevat kyseiset teokset. Huomenissa toivottavasti koulussa opiskellaan masterointia ja ensi viikolle saatiin kuin saatiinkin vielä yksi neljän tunnin sessioaika varattua juurikin tätä viimeistelyvaihetta varten. Olisi erittäin mukava väsätä jonkinlaiset levynkannet yms. härpäkkeet, että jäisi itselle ja läheisimmille tyypeille jaettaviksi jotain konkreettista. Kuunnellutin äidille noi biisit täällä kämpillä ja sen jälkeen se vaan tuumasi, että voisihan noi kuunnella toisenkin kerran.

Tämmöstä tänään. Ylihuomenna Joensuuhun!

Da Paita ~ 5 € @ H&M
(On se oikeasti tummansininen.)

♥

♥ Viikon päästä oon jo Joensuussa nauttimassa vapusta kera ihanien ihmisten!

♥ Nyt täällä paistaa aurinko ja lämmintä on siinä noin 20 astetta.

♥ Eilen oli aivan ihana kesäinen auringonlasku, löysin jopa tosi kiva paikan sitä katsella.

♥ Kuuntelen tosi hyvää muusiikkia, tämmöstä hempeetä, mutta niin keväistä!

♥ Koulua on jäljellä vajaata 10 päivää.

♥ Ensi viikon tiistaina Tampereelle.

♥ Kesäloma on piiiiiiiitkä! Jopa haluaa tehdä töitä, kun tietää että jää aikaa lomailuunkin.

♥ Lähden kohta ulos kiertää tota kylää. Hävytöntä istua sisällä näin hyvällä ilmalla.

♥ Olo on kuin rakastuneella...

♥ K E V Ä T !

Hei, olen homo.

Kyllä, vaikka olen nainen voin sanoa itseäni homoksi. Se ei ole mikään laki, että vain miehet olisivat homoja ja naiset lesboja.

Eikä se ole ainut asia, joka suurinta osaa valtavirta(hetero)väestöä ihmetyttää...

”Kumpi teistä on sit niinku se mies ja kumpi nainen?”
Kun kaksi naista seurustelee, moni tulee sitten ihmetellen kysymään että kumpis meistä on se mies ja kumpi se nainen. Toisaalta sen ymmärtää tässä heteronornatiivisessa yhteiskunnassa, yleensä kun parisuhteessa on Mies ja Nainen. Mutta siltikin kaksi naista pysyy naisina, vaikka he eläisivätkin parisuhteessa. On toki ns. butcheja eli miehekkäistä lepakoita, mutta kyllä heiltäkin naisten varustukset löytyy.

”Miten te teette sen?”
Yleensä tämän kysymyksen kuulee mieheltä, jonka kokemukset lesbojen välisestä makuuhuone-elämästä rajoittuu vain pornoteollisuuden tuottamiin mielikuviin. Yleensä annan kuitenkin asian olla, sillä jos alkaisin kertomaan kaiken mitä vällyjen välissä voi tapahtua, siihen ei riittäisi yksi ilta. Ja sitä paitsi, en minäkään kuljeskele kyselemässä heteroilta mitä he tekevät lauantai-iltaisin peiton alla.

”Saako tulla katselemaan?”
Jälleen kerran yksi miesten suusta kuultu kysymys... Eiköhän noi aikuisviihdeliikkeet täynnä kyseistä materiaalia ihan tarpeeksi.

”Eikö sulla koskaan tuu ikävä kikkeliä?”
Öö-ö. Ei. Jos tulisi, niin tuskinpa olisin vain tyttöjen kans. Ja kyllä, kokemuksia löytyy myös vastakkaisen sukupuolen kanssa, joten tiedän mistä puhun.

”Ai, ootsä ollut joskus heterokin?”
Tämä kysymys tulee siinä vaiheessa, kun kerron olleeni joskus ihastunut poikiin tai että olen ollut niiden kanssa ”silleen” (sen jälkeen äijillä alkaakin hirveä puolustelu, ettei paria kertaa voi laskea ja etten voi oikeasti tietää olenko lepakko).

”Ei toi voi olla lesbo kun se ei näytä lesbolta.”
Valtavirran käsitys on ehkä se, että lesbon voi olla vain lyhythiuksinen, maastohousuissa ja flanellipaidassa viihtyvä yksilö. Mutta kun se ei ole näin yksinkertaista... Ihmisiä mekin olemme ja mekin olemme erilaisia vaikka satummekin tytöistä tykkäämään.

Yleensä kyselyn saa lopetettua kysymyksellä ”miltä tuntuu olla hetero tai mistä sä edes voit tietää että oot varmasti hetero?” Tätä kyllä seuraa enemmän tai vähemmän pitkä, vaivaantunut ja epäselvä perustelulitania, jonka jälkeen aihe vaihtuu johonkin aivan muuhun.

Siinä nyt varmaan Top 6 olettamukset ja kysymykset johon törmää, jos uusi tuttavuus (varsinkin baarissa...) sattuu huomaamaan tai kuulemaan jonkun seuralaisista olevan vinossa. Aluksi se oli joo ihan viihdyttävääkin, mutta nyt voisi olla jo paikallaan kuulla jotain uutta...

Joten hei! Mielikuvitusta peliin seuraavalla kerralla.

Oo + än + än + ee + äl + äl + ii + än + ee + än = minä!

Kuuntelen kaikkea lällyä. Kävellessäni en hetkittäin tunne maata jalkojeni alla. Aurinko paistaa. Linnut laulaa. Hymyilen niin paljon, että poskilihakset kramppaavat. Ulkona tuoksuu hyvältä ja näyttää hyvältä. Ihmiset tuntuvat hymyilevän ja koko maailma liehakoi. Joku ihmeen lihas sykkii rinnassa jotenkin voimakkaammin ja lämpimämmin kuin aikaisemmin.

Ei. En ole rakastunut. Olen vain sekaisin keväästä. Keväällä kaikki on hyvin. Keväällä kaikki on kaunista. Keväällä saa olla kuin rakastuneena ilman pelkoa turhista ihmissuhdedraamoista. Keväällä vaihtuvat kesänopeudet teille ja jäätelökioskit putkahtelevat toreille kuin leskenlehdet tien pientareille. Askel kulkee nopeammin ja kevyemmin ja paikoillaan pysyminen on mahdotonta. Kevät on musikaalien aikaa. Olisi vain hienoa lähtä laulamaan ja tanssimaan koulussa tai kaupassa niin, että kaikki yhtyisivät karkelointiin osaten sanat ja askelkuviot.

Humalahakuista

Mietiskelin tuossa juuri, että miten yltiömukavaa olisi päästä jälleen Kajaaniin nautiskelemaan alkoholia kera rakkaiden ystävien. Ei sillä, etteikö juominen olisi muka kivaa paikasta tai ajasta riippumatta. Kajaani kuitenkin tarjoaa siihen omat uskomattoman hupaisat ja miellyttävät ulottuvuutensa.

Ensinnäkin syy on varmasti seurassa. Itselle tutut ja rakkaat ihmiset ja heidän kanssa hauskanpito on aina riemukasta. Kukaan ei (turhan usein ainakaan) angstaile, oksentele tai haasta riitaa. Kaverista pidetään huolta.

Toiseksi illassa on paljon turvallista ja tuttua. Ei pelkästään kavereiden osalta, vaan myös illan kulun osalta. Tuttu kaupunki, tutut baarit. Ensin aloitellaan jossain, siitä sitten kapakkaan. Tällä iällä tietynlaista turvallisuutta ja tuttuutta on alkanut arvostamaan. Ei sillä, etteikö silloin tällöin ole paikallaan ennalta arvaamaton illan kulku. Tässä kohdassa täytyy kyllä sanoa, että turhan harvoin kaikki ovat menossa samaan baariin eikä jatkoja ole tarjolla tarpeeksi usein, jonne vielä kaikki tai ainakin suurin osa porukasta raahautuisi. Nämä ovat kuitenkin pieniä miinuksia muuten hyvin onnistuneissa iltamissa.

Kolmanneksi täytyy mainita, että minusta on vallan huvittavaa kuinka kaikki lähentyvät kummasti pikkupieruissaan. Toisaalta seurueemme vähemmistön muodostavat heterot, joten ehkä siksi juurikin illan aikana tyypit kiehnäytyvät toistensa ihoilla. Ehkä vielä huvittavampaa on kuitenkin, kun seuraavana aamuna kaikki vain nauravat sille kun joku on kiehnännyt jotakin. Toisaalta kun kaikki tietävät toisensa, ehkä siksi myös uskalletaan olla niinku ollaan, eikä sitä ajatella sen tarkemmin. Ei nimittäin ihan ensimmäisenä tulisi mieleen olla vaikka näissä piireissä täällä tyyppien iholla yhtä hanakasti. Syynähän ei varmaan ole se, että suurin osa on täällä miehiä :D Hyviä tyyppejä ne, mutta tosi asia on ettei näitä täällä olevia tunne vielä samalla lailla kuin Kajaanin immeisiä.

Ja nyt päästään taas tähän aiheeseen: onneksi kohta on kesä. Pääsee taas ryyppäilee tutussa ja rakkaassa seurassa.

Oi kesä! Ala tulla jo ♥

Viikonloppu ja kesähaaveita

Tänään se alkoi jälleen. Viikonloppu. Kämppä vie kyllä suurimman osan vapaa-ajasta, voisi olla ihan kiva siivota tätä läävää taas viihteellisemmäksi. Voisin viedä jopa noi kirjaston kirjat viimeinkin takaisin ja ihan imuroida. Kesätassutkin voisi heittää Volvoon alle. Mutta vasta huomenna, tänään pitää lepäillä rankan kouluviikon päätteeksi. Tämäkin jakso nyt sitten puolessa välissä. Ensi viikolla koulua ma-ke ja sitten piiiiiitkä viikonloppu. Saa nähdä, jos vaikka innostus ajelee vähän pohjosemmaksi.

Tänään oli ihan kivaa koulussa. Siis englannin tunnilla nyt ei ollut mitenkään erityisen mukavaa, mutta sanoituksen tunnit oli taas aika riemukkaita. Kateltiin ja kuunneltiin sanoituksiltaan huonoimpia biisejä ja aikamoisia "helmiähän" tuolta löytyi.

Olen innoissani töistä! Menen siis todennäköisesti siivoamaan roskia kaupungista toukokuun puolesta välistä kesäkuun loppuun. Laskeskelin sieltä olevan tulossa ihan ok summan, jos niihn töihin oikeesti pääsen. Meinasin kyllä, että jos suorilla lopettaisi työt jo kesäkuun toiseksi viimeisellä viikolla kun viimeisellä viikolla on Pridet. Niitä en aio tänä vuonna jättää väliin mistään hinnasta! Tosin saa nyt nähdä sitten onko muut homppelit lähdössä Helsingin suuntaan missä vaiheessa ja että onko rahaa asustella siellä edes koko viikkoa. Kesäkuussa saattaa olla myös Kajaanin omat festarit, mutta saa nähdä tuleeko niitä. Rikastumaan siellä tuskin pääsee, mutta viime vuonna oli ainakin ihan jees olla siellä mukana pyörimässä. Voisi niistäkin vielä tässä soitella ja alkaa sitten hommailee näitä tyyppejä täältä rämpyttelee sinne.

Mitä lähemmäksi kesä tulee, sitä levottovammaksihan tässä näyttää käyvän.


♫ Kapasiteettiyksikkö - Pidä kiinni

Ensimmäistä ja viimeistä kertaa

Olen elänyt koko päivän käytännössä riisipuurolla ja kofeiinilla, joten on jälleen mitä mainioin hetki päivitellä elämäänsä tänne.

Pääsiäinen oli mitä mainioin. Oli ihana hengailla rakkaiden ihmisten kanssa, tehdä kivoja juttuja, kuunnella hyvää musiikkia. Antoi mukavan maistiaisen tulevasta kesästä, josta tulee varmasti ikimuistoisin koskaan!

Ensimmäistä kertaa olin katsomassa Kotiteollisuutta Kajaanissa ja olin myöskin ensimmäistä kertaa Bepopissa. Todennäköisesti myös viimeistä kertaa kyseisessä baarissa, ei yleensäkään saa oikein noi S-ketjun ravintolat syttymään... Mutta Kotiteollisuuden vuoksi mitä vain! Itse keikka oli kyllä ihan hyvä, jotenkin vaistosi sedistä että niilläkin tais olla ihan hyvä fiilis soitella. Lavan paikka nyt ei ollut mikään maan mainioin, mielestäni jopa mahdoton miksauksen kannalta, mutta fiilis oli kyllä ihan kunniallinen siitä huolimatta. Ja huomasi olevansa Kajaanissa, kun oli niin paljon tuttua porukkaa samassa paikassa.

Tänään olikin yllättävän tiukkaa sitten lähteä takasin Virroille ajelemaan. Kuitenkin ajatus siitä, että todennäköisesti ihania ihmisiä näkee Joensuussa vapun aikaan ja ettei kouluakaan ole enää liiemmälti, sai minut nostamaan kytkintä ja suuntaamaan etelään. Viimeistä kertaa siis tälle kouluvuodelle ajoin tuon välin. Siinä se on mennyt. Uskomattoman nopeasti.

Tietty ajatukset ja aivotkin kannattaisi pakata mukaan laukkujen kanssa. Olin Keuruulla, kun huomasin ettei tankissa ole turhan paljon löpöä jäljellä. Jäin tankkaamaan paikalliselle ABC:lle. Avasin tankin ja tapojeni mukaan nostin tankin lukkokorkin auton katolle. Jostain syystä Visani ei suostunut oikein vinkumaan automaatissa, joten istahdin takasin autoon ja ajattelin kokeilla jotain toista paikallista huoltoasemaa. Kiihdyttäessäni autosta kuului outo ääni, katsoin taaksepäin ja näin bensatankin luukun repsottavan sepposen selällään. Ajattelin oudon äänen olleen bensatankin korkin, joka oli nyt ilmeisesti lentänyt tien pintaan. No, eipä muuta kuin auto mahdollisimman pian ympäri ja parkkiin ABC:n pihaan. Olosuhteita paransi vielä vesisade sekä juuri laskeutunut pimeys. Lähdin kävellen kattelemaan äskettäistä ajoreittiäni, mutta korkista ei ollut hajuakaan. Palasin pettyneenä, maani myyneenä ja erittäin vittuuntuneena takaisin ABC:lle. Näin juuri sopivan kokoisen möykyn kököttävän keskellä pihaa ja löysin kuin löysinkin bensatankin korkin! Kylläkin se oli hieman ruttuisempana kuin aikaisemmin, mutta toimi edelleen. Ei muuta kuin kadonnut lammas paikoilleen ja matka jatkui. Kummasti moinen alkoikin sitten jo hetken päästä naurattamaan.

Eikä se outo ääni ollut tullut bensatankin korkista vaan aikaisemmin ostamastani Battery-pullosta, joka oli kyljellään etupenkkien välisessä kourussa. Fiksuna tyttönä olin sitten jättänyt pullon korkin löysästi auki ja se piti sitä outoa ääntä kiihdytettäessä...

Kevättä rinnassa ja kämppäpähkäilyä

Olen niin riemuissani edelleenkin keväästä ja siitä, että lähden jo huomenna synnyinseudulle! Siellä onkin toivottavasti sitten enemmänkin Rakkaita Ihmisiä, niin törmäilee myös tyyppeihin, joita ei oikein ole nähnyt talven aikana. Englannin tuntien poissaolojen kanssa menee vaan vähän tiukalle, mutta jospa sieltä vaan jotain lisätehtäviä läpsähtäisi.

Olin jo innoissani, että lähtisin kävelemään ensi syksynä tästä kämpästä. Siis kyllähän tähän mahtuu, vuokra on oikein sopiva ja siihen vielä kuuluu vesi + netti + sähkö. Elämiseen jää siis suhteellisen mukavasti rahaa. Naapuritkin ovat mitä mukavimmat ja mitä tärkeintä: viereisten ovien takana ei asu valittavia mummoja. Bileet siis ovat taattuja tässä huushollissa.

Kävin kuitenkin vilkaisemassa ja riemastuinkin hetkellisesti eräästä yksiöstä. Se olisi tässä lähellä ja ISO eli 35 neliötä (nykyinen luukku siis 23 neliötä...), mutta olisin saanut sen vain syksyksi. Vuokra sinällään olisi ollut parisen kymppiä halvempi kuin tässä, mutta siihen olisi joutunut sähkön ja netin ottamaan lisäksi. Plus pyykinpesu maksoi 2 €/kerta. Niin ja ei tosissaan olisi kannattanut näitä vähäisiäkään romuja lähteä nyt raahaamaan sinne pelkän syksyn takia, varsinkin kun vuokranantaja uhkaili vuokrannousulla. Joskeväällä varaa tän kämpän koko ensi vuodeksi, saa tän vielä samaan hintaan + siihen tulee ensi syksynä lisänä vielä saunavuoro kerran viikkoon. Ja kun vielä kuulin, että samat ihanat naapurit jäävät myöskin tähän ensi vuodeksi, olin jo todella varma omastakin muuttamattomuudestani.

Eilen illalla huomasinkin miettiväni innoissani, mitä kaikkea tarvitsen syksyksi tänne lisää ja mitä voin jättää kotia. Säilytystilaa olisi ihan mukava saada lisää ja isompi pöytä, varsinkin kun tuo musaromu ei tule rajoittumaan noihin mööpeleihin. Katsotaan vaan, niin tässä käy niin kuin kerkesin jo viime syksynä naureskelemaan: majoitan tätä luukkua vielä neljäntenäkin vuonna.

(Kuva kämpän ikkunasta.)