Krapulapäivä

Nyt aletaan viedä viimeisiä valveillaolotunteja tästä harvinaisen pitkästä viikonlopusta. Voi taas vaan ihmetellä ajan kulumista, kuitenkin viikko sitten palasi vasta syyslomiltaan takaisin ja tänään piti tutkiskella jo tämän periodin toisen viikon lukujärjetyksiä. Pelottavaa myöntää, että äitini sanoissa on harvinaisen suuret määrät tosiasioita. Hän kun on aina jaksanut paasata siitä, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aikakin menee. Siinä sitä sitten yrittää päivittäin sätkytellä ja kokea mahdollisimman paljon, etteivät nämä ihmiselon parhaimmaksi väitetyt vuodet valuisi viemäristä alas. Onpahan sitten jotain mitä muistella kiikkustuolissa keinuessa ja noutajaa odotellessa.

Me ollaan nyt koulussakin järjestämässä päivää, jota lapsukaiset voivat sitten muistella ainakin vielä seuraavana päivänä. Eihän niitä ihan pikkukersana sattuneita asioita enää edes yläasteella muista. Joulu on siis tosissaan tulossa, jotenka tänä vuonna ollaan järjestelemässä Virtain yhteistä joulua kouluprojektina. Tahtosin sinne poniratsastusta tai kärryajelua, mutta kun ei tämän läänin tallien yhteystietoja tahdo löytää mistään. Jostain syystä poniratsastus-toiveeni herätti suurta hilpeyttä projektiin muiden osallistuvien tyyppien keskuudessa. He kuulema näkivät minut jo sellaisen pikkuisen ponireppanan selässä. Hepparukka.

Eilen käytiin kattoo Dave Lindholmia. Olihan se sekin elämys, mutta en usko että sitä kiikkustuolissa enää muistelen.