Tänään tein Suuren Päätöksen. Hetken emmin sen välivuoden kanssa, mutta sitten joku sai minut lähettämään äidille viestin että heittään sen vastauskuoren postiin.
Tulevaisuus on nyt edessä todellakin suurena, jännittävänä ja kieltämättä hieman pelottavanakin. Siitä asti kun viimeisen kerran nousin lukion salista ja vein viimeiset ylioppilaskokeen paperit valvojalle päätin, ettei minua mikään saa syksyllä palaamaan takaisin koulun penkille. Toisin kuitenkin kävi myönteisen kirjeen tultua Virroilta. Siinä samassa olin valmis lähtemään ja vaikka asia alkoi heti mietityttämään niin silti päätin mennä. Nyt tai ei koskaan. Olo on kuitenkin erittäin vahva, tuntuu ettei minua voi juuri nyt pidätellä mikään!
Vaikka jäähän tänne eräs Ihana Ihminen. Toisaalta se on erittäin musertavaa, mutta toisaalta hyvä juttu, onpahan ihan hirmuisen mahdottoman hyvä syy vierailla synnyinkaupungissani ja vieläpä mahdollisimman usein. Onhan tämä toisaalta myös ihan hemmetin iso muutos, joka tapahtui vielä näin äkäseen. Yksi kirje, joka muutti koko tulevan vuoden.
Mutta sitä lähtöä en aio murehtia vielä. Tässä on kuitenkin suurin piirtein kuukausi aikaa olla melkein täysipäiväisesti Nättimyksen kanssa. Loppukesän aion elää ihan täysillä ja eritoten päivä kerrallaan ja nauttia ihanien ihmisten seurasta sataviisikymmentäprosenttisesti!!! Onpahan sitten lämpiä muistoja, joilla lämmittää yksinäisiä iltoja siellä kaukana.
Tykkään. Ja simona.
Tulevaisuus on nyt edessä todellakin suurena, jännittävänä ja kieltämättä hieman pelottavanakin. Siitä asti kun viimeisen kerran nousin lukion salista ja vein viimeiset ylioppilaskokeen paperit valvojalle päätin, ettei minua mikään saa syksyllä palaamaan takaisin koulun penkille. Toisin kuitenkin kävi myönteisen kirjeen tultua Virroilta. Siinä samassa olin valmis lähtemään ja vaikka asia alkoi heti mietityttämään niin silti päätin mennä. Nyt tai ei koskaan. Olo on kuitenkin erittäin vahva, tuntuu ettei minua voi juuri nyt pidätellä mikään!
Vaikka jäähän tänne eräs Ihana Ihminen. Toisaalta se on erittäin musertavaa, mutta toisaalta hyvä juttu, onpahan ihan hirmuisen mahdottoman hyvä syy vierailla synnyinkaupungissani ja vieläpä mahdollisimman usein. Onhan tämä toisaalta myös ihan hemmetin iso muutos, joka tapahtui vielä näin äkäseen. Yksi kirje, joka muutti koko tulevan vuoden.
Mutta sitä lähtöä en aio murehtia vielä. Tässä on kuitenkin suurin piirtein kuukausi aikaa olla melkein täysipäiväisesti Nättimyksen kanssa. Loppukesän aion elää ihan täysillä ja eritoten päivä kerrallaan ja nauttia ihanien ihmisten seurasta sataviisikymmentäprosenttisesti!!! Onpahan sitten lämpiä muistoja, joilla lämmittää yksinäisiä iltoja siellä kaukana.
Tykkään. Ja simona.
2 kommenttia tähän asiaan.:
ei sulle tuu yksinäisiä iltoja jos se on musta kiinni :)
-heidi
Voi teitä nuoria höpsöjä, ootte niin lutusia yhdessä :)
Teit oikean valinnan, jos multa kysytään. Ei se tykkääminen ole välimatkasta kiinni ;)
-Sanna
Lähetä kommentti