Nyt kun olen taas juonut kahvia niin paljon, että närästää loppuillan ja vielä varmaan huomenaamunakin, on aika päivittää elämäänsä tänne nettiin. Tulee hyvä tauko tuommoisen esseen kirjoittamiseenkin. Kouluhommat ovat nyt kummasti kasaantuneet tähän viimeisille kuukausille ennen koulun loppua. Siihenkään ei ole enää turhan pitkä aika.
Sairastin viime viikolla pusutautia. Itse tauti alkoi jo pari viikkoa sitten helvetinmoisella kurkkukivulla. Tampereella käydessäni ilmeisesti onnistuin palelluttamaan itseni, koska viikko sitten lauantaina nousi kuume. Enkä edes ostanut mitään muuta kuin hattaraa ja puolentoista euron varvassandaalit (niissä on kuitenkin ihan pikkuriikkinen sateenkaarilippu). Palelluttamiseenhan ei ole syynä rikkinäiset kengät. Pohjissa on taas niin mukavat tuuletusaukot, joista kyllä pääsee vesikin sisään.
No, normaalisti kurkkukipu lakkaa kun kuume nousee. Tämä oli kuitenkin sitkeämpää sorttia ja se pirulainen kesti viime viikon keskiviikkoon asti. Kun terkkarilta oltiin saatu kaikki mahdolliset sairaslomapäivät anottua kuumeen takia, ei auttanut muuta kuin lähteä terveyskeskukseen. Kummasti lääkärin määrättyä seuraavaksi päiväksi verikokeita alkoivat myös taudin oireet lieventyä. Torstaina hipsin aamulla veren imuun ja olo oli mitä loistavin. Eikä torstaina enää ollut muutenkaan tietoakaan, että olin siinä muka joskus ollut jossain taudissakin.
Perjantaina tulokset kuitenkin kertoivat, että pusutauti oli tätä ruhoa runnellut. Diagnoosi tuli siis juuri sopivasti kun tauti loppui. Eipä siinä, kahden viikon päästä taas verikokeisiin. Kontrollikänti omissa sfääreissään huidelleiden maksa-arvojen vuoksi. Pitäisi kuulema tämän liittyä tautiin, mutta hyvähän se on vielä varmistaa että ne ovat sitten palautuneet takaisin normaaleiksi.
Olen sekaisin keväästä. Siksi kuuntelen Scandinavian Music Groupia.
0 kommenttia tähän asiaan.:
Lähetä kommentti