Lintumeininki. Kyllä. Olen ihan niin kuin kaiken maailman pääskyset ynnä muuta sirkuttajat: nehän muuttaa kans kesäksi takaisin pohjoiseen. Niin teen minäkin. Kuinka hemmetin runollista elämä voikaan olla.
Perjantai-iltakin oli kuin jostain runosta. Tai ainakin se kun ensin tanssittiin Jaakon ja Antin kans kolmestaan tanssilattialla. No siis eihän siinä mitään runollista, eikä mitään kovin kaunistakaan, mutta sitten ku siihen alkoi valua porukkaa ja kaikki hymyili ja nauroi. Musiikki soi hemmetin kauniina ja ihmiset ympärilläni oli kauniita. Päällä hyvä humala ja meininki jossain kattoa korkeammalla. Elämäni yksi kauneimmista ja herkimmistä hetkistä.
Lauantaina elämä ei ihan niin runollista ollutkaan. Heräsin ihan humalassa joskus 10 aikaan (siis kämpille olin muistaakseni raahautunut joskus 5 aikaan) ja siinä sitten roikuin unen rajamailla mielissäni hyvästä olosta. Kahden aikaan se sitten iski. Olotila jossa kaikki suuret rokkarit saavat hienoimmat kappaleensa sanoitettua ja sävellettyä. En vissiin ole oikeastikaan mikään muusikko, kun olo oli niin huono ettei edes kynää kärsinyt kädessä puristaa saati pystyssä istua. Ei kait siinä, makasin alasti peiton alla käytännössä koko päivän ja yritin pidätellä oksennusta. Onnistuin siinä jälleen. Meitsille vois varmaan myöntää kohta jonkun palkinnon laatan pidättämisestä, en oksenna muulloin kuin oksennustaudissa.
Olo helpotti kympiltä. Illalla. Mieletön mässääminen heti päälle, nälkä oli kuin lokkiparvella. Ne oli viimeiset bileet ainakin allekirjoittaneen osalta tälle virtolaisvuodelle.
Kolme päivää.
♫ Pariisin Kevät - Mä haluun sua enemmän ku muut haluu
Perjantai-iltakin oli kuin jostain runosta. Tai ainakin se kun ensin tanssittiin Jaakon ja Antin kans kolmestaan tanssilattialla. No siis eihän siinä mitään runollista, eikä mitään kovin kaunistakaan, mutta sitten ku siihen alkoi valua porukkaa ja kaikki hymyili ja nauroi. Musiikki soi hemmetin kauniina ja ihmiset ympärilläni oli kauniita. Päällä hyvä humala ja meininki jossain kattoa korkeammalla. Elämäni yksi kauneimmista ja herkimmistä hetkistä.
Lauantaina elämä ei ihan niin runollista ollutkaan. Heräsin ihan humalassa joskus 10 aikaan (siis kämpille olin muistaakseni raahautunut joskus 5 aikaan) ja siinä sitten roikuin unen rajamailla mielissäni hyvästä olosta. Kahden aikaan se sitten iski. Olotila jossa kaikki suuret rokkarit saavat hienoimmat kappaleensa sanoitettua ja sävellettyä. En vissiin ole oikeastikaan mikään muusikko, kun olo oli niin huono ettei edes kynää kärsinyt kädessä puristaa saati pystyssä istua. Ei kait siinä, makasin alasti peiton alla käytännössä koko päivän ja yritin pidätellä oksennusta. Onnistuin siinä jälleen. Meitsille vois varmaan myöntää kohta jonkun palkinnon laatan pidättämisestä, en oksenna muulloin kuin oksennustaudissa.
Olo helpotti kympiltä. Illalla. Mieletön mässääminen heti päälle, nälkä oli kuin lokkiparvella. Ne oli viimeiset bileet ainakin allekirjoittaneen osalta tälle virtolaisvuodelle.
Kolme päivää.
♫ Pariisin Kevät - Mä haluun sua enemmän ku muut haluu
1 kommenttia tähän asiaan.:
Hih :)
En ole vielä muuttanut, mutta sitä kovasti suunnittelen! Kämppä koko ajan hakusessa, ja nyt oon siis kuukauden ollu vaihtarina täällä ja loisinu Piijan nurkissa! Toivottavasti pian löytys asunto ja pääsis alottaa puhtaalta pöydältä..!
Lähetä kommentti