tiistaina, huhtikuuta 28

Tampereilua

Tänään ei ollut koulua ja se oli järjettömän mukava asia. Jotenkin niin pahasti alkanut tökkimään tuo koulu tässä kevään aikana, kiitos ihanan ruotsin ja vieläkin ihanamman englannin... Ruotsissa ei sinänsä mitään vikaa, se nyt onkin ollut ihan järkevä ja hyödyllinen aine peräti (mikä on aika ihmeellistä). Elämäni ensimmäinen suullinen koekin oli tuossa viime viikolla kyseisestä aineesta ja arvosanaksi se mongertaminen kuuma peruna suussa tuotti 2 ja puoli. Ei hyvä, mutta ei huonokaan. Kuitenkaan ei ole tullut tuota ruottia turhan usein lärpätettyä. Norjaakin tulee puhuttua paljon useammin, varsinkin alkoholin vähäisellä avustuksella... Englannista nyt ei varmaan tarvitse todeta muuta kuin se, että olo on kuin yläasteelaisella ja on se opettaja kerennyt meidät tyhmiksikin haukkumaan.

Niin mutta tähän päivään. Vaelsin Tampereelle tuossa puolen päivän aikoihin. Äiti pyyhälsi Kajaanista junalla samaiseen kaupunkiin ja vietimme sitten päivä shoppaillen. Jännittävää miten sulavasti sitä osaa jo Tampereellakin navigoida.

Koluttiin siis Koskikeskus ja osa Hämeenkatua viidessä tunnissa. Löysin viimeinkin jopa Pieneen Suklaapuotiin, jonka ostokset (ihme kyllä) ovat vielä koskemattomina äidin laukussa. Tosin on tullut tänään herkuteltuakin... Ensin RAXissa käytiin imuroimassa navat täyteen pizzaa ja sitten kahviteltiin ja herkuteltiin paikallisessa konditoriassa. Virroille kun eksyydyttiin tuossa seitsemän jälkeen niin ostettiin vielä puolen litran paketti mokkasuklaajäätelöä, joka oli taivaallista!

Käteen reissulta jäi sydämenmuotinen sateenkaarenvärinen merkki, jonka voisi silittää esimerkiksi paitaan kiinni. Se tosin roikkuu hakaneuloilla nyt minun laukussa. Virroille eksyi myös muutama ilmaislehtinen ja tummansininen kauluspaita H&Mltä. Eikä maksanut paljoa eli 5 €! Kyseinen ruumiinpäällinen oli siis alennusrekissä. Harmittamaan jäi yhden lökäpöksyt, jotka ois nyt olleet 30 € jossain ihme alennuspöydässä Koskikeskuksen aulassa. Tilasin kuitenkin yhdet unelmafarkut jo aikasemmin tässä kuussa Ellokselta ja ne maksoi semmoset 40 eukkoo. Venytyskorut vetivät minua puoleensa asematunnelissa, mutta onnistuin välttelemään jälleen niiden kutsua.

Stereoääniterojektin biisitkin kuulostavat hyvältä ja ovat todella hyvällä mallilla. "Road" ja "Play that" lähtevät mukaan Joensuuhun. Ovat muuten semmosta matskua, että tyypeiltä tippuu päät kun ne kuuleevat kyseiset teokset. Huomenissa toivottavasti koulussa opiskellaan masterointia ja ensi viikolle saatiin kuin saatiinkin vielä yksi neljän tunnin sessioaika varattua juurikin tätä viimeistelyvaihetta varten. Olisi erittäin mukava väsätä jonkinlaiset levynkannet yms. härpäkkeet, että jäisi itselle ja läheisimmille tyypeille jaettaviksi jotain konkreettista. Kuunnellutin äidille noi biisit täällä kämpillä ja sen jälkeen se vaan tuumasi, että voisihan noi kuunnella toisenkin kerran.

Tämmöstä tänään. Ylihuomenna Joensuuhun!


Da Paita ~ 5 € @ H&M
(On se oikeasti tummansininen.)

perjantaina, huhtikuuta 24


Viikon päästä oon jo Joensuussa nauttimassa vapusta kera ihanien ihmisten!

Nyt täällä paistaa aurinko ja lämmintä on siinä noin 20 astetta.

Eilen oli aivan ihana kesäinen auringonlasku, löysin jopa tosi kiva paikan sitä katsella.

Kuuntelen tosi hyvää muusiikkia, tämmöstä hempeetä, mutta niin keväistä!

Koulua on jäljellä vajaata 10 päivää.

Ensi viikon tiistaina Tampereelle.

Kesäloma on piiiiiiiitkä! Jopa haluaa tehdä töitä, kun tietää että jää aikaa lomailuunkin.

Lähden kohta ulos kiertää tota kylää. Hävytöntä istua sisällä näin hyvällä ilmalla.

Olo on kuin rakastuneella...

K E V Ä T !

maanantaina, huhtikuuta 20

Hei, olen homo.

Kyllä, vaikka olen nainen voin sanoa itseäni homoksi. Se ei ole mikään laki, että vain miehet olisivat homoja ja naiset lesboja.

Eikä se ole ainut asia, joka suurinta osaa valtavirta(hetero)väestöä ihmetyttää...

”Kumpi teistä on sit niinku se mies ja kumpi nainen?”
Kun kaksi naista seurustelee, moni tulee sitten ihmetellen kysymään että kumpis meistä on se mies ja kumpi se nainen. Toisaalta sen ymmärtää tässä heteronornatiivisessa yhteiskunnassa, yleensä kun parisuhteessa on Mies ja Nainen. Mutta siltikin kaksi naista pysyy naisina, vaikka he eläisivätkin parisuhteessa. On toki ns. butcheja eli miehekkäistä lepakoita, mutta kyllä heiltäkin naisten varustukset löytyy.

”Miten te teette sen?”
Yleensä tämän kysymyksen kuulee mieheltä, jonka kokemukset lesbojen välisestä makuuhuone-elämästä rajoittuu vain pornoteollisuuden tuottamiin mielikuviin. Yleensä annan kuitenkin asian olla, sillä jos alkaisin kertomaan kaiken mitä vällyjen välissä voi tapahtua, siihen ei riittäisi yksi ilta. Ja sitä paitsi, en minäkään kuljeskele kyselemässä heteroilta mitä he tekevät lauantai-iltaisin peiton alla.

”Saako tulla katselemaan?”
Jälleen kerran yksi miesten suusta kuultu kysymys... Eiköhän noi aikuisviihdeliikkeet täynnä kyseistä materiaalia ihan tarpeeksi.

”Eikö sulla koskaan tuu ikävä kikkeliä?”
Öö-ö. Ei. Jos tulisi, niin tuskinpa olisin vain tyttöjen kans. Ja kyllä, kokemuksia löytyy myös vastakkaisen sukupuolen kanssa, joten tiedän mistä puhun.

”Ai, ootsä ollut joskus heterokin?”
Tämä kysymys tulee siinä vaiheessa, kun kerron olleeni joskus ihastunut poikiin tai että olen ollut niiden kanssa ”silleen” (sen jälkeen äijillä alkaakin hirveä puolustelu, ettei paria kertaa voi laskea ja etten voi oikeasti tietää olenko lepakko).

”Ei toi voi olla lesbo kun se ei näytä lesbolta.”
Valtavirran käsitys on ehkä se, että lesbon voi olla vain lyhythiuksinen, maastohousuissa ja flanellipaidassa viihtyvä yksilö. Mutta kun se ei ole näin yksinkertaista... Ihmisiä mekin olemme ja mekin olemme erilaisia vaikka satummekin tytöistä tykkäämään.

Yleensä kyselyn saa lopetettua kysymyksellä ”miltä tuntuu olla hetero tai mistä sä edes voit tietää että oot varmasti hetero?” Tätä kyllä seuraa enemmän tai vähemmän pitkä, vaivaantunut ja epäselvä perustelulitania, jonka jälkeen aihe vaihtuu johonkin aivan muuhun.

Siinä nyt varmaan Top 6 olettamukset ja kysymykset johon törmää, jos uusi tuttavuus (varsinkin baarissa...) sattuu huomaamaan tai kuulemaan jonkun seuralaisista olevan vinossa. Aluksi se oli joo ihan viihdyttävääkin, mutta nyt voisi olla jo paikallaan kuulla jotain uutta...

Joten hei! Mielikuvitusta peliin seuraavalla kerralla.