Festarieläin? Joo en ole näköjään...

Olin tuossa viikonlopun verran Qstockissa ja totesin tulleeni wanahaksi. En ollut millään lailla edes täpinöissä festareita edeltävällä viikolla, enkä oikeastaan kokenut minkäänlaista kihelmöintiä koko viikonlopun aikana. Lähinnä festareille meni siksi, kun oli ostanut lipun kuitenkin kyseiseen tapahtumaan. Muuten varmaan oisin jäänyt nukkumaan.

Olen pettynyt itseeni edelleen. Ja häkeltynyt. Miten minusta on tullut tällainen? Näin tylsä ja VANHA! Ilmat suosi koko viikonlopun ajan, joten siitäkään ei välinpitämättömyyteni kinkereitä kohtaan johtunut.

Todellisuus on kuitenkin, että olen enemmän baarikeikka ihmisiä. Baareissa on intiimimpi tunnelma, bändi on siinä jotenkin käsillä ja kosketeltavana, samalla tasollakin enemmän kuin me normiväki. Harva bändi ainakaan täällä rakkaassa kotimaassamme osaa ottaa korkean ulkolavan ja loppumattoman yleisöalueen haltuunsa. YUP ja Zen Café olivat mahtavia livebändejä, sillä he saivat fiiliksellä täytettyä koko festarialueen. Harmi että kumpikin bändi on tätä nykyä kuopattu.

Ei festarit nyt ihan täysi sukka ollut omalta kohdaltani. Koin elämäni hienoimman keikkakokemuksen Maj Karman äijien huitoessa lauteilla: vettä tuli kuin esterin perseestä ja äijät vetää ihan sietämättömän energistä settiä! Parasta melkeinpä mitä olen kokenut housut jalassa...

Tästä eteenpäin kyllä taidan jättää festarit suosiolla pois kesäohjelmistostani ja tuhlata nekin rahat baareihin.

Out and proud!

Olen ansainnut aplodit: työt päättyivät toissapäivänä! Siivosin kuukauden verran amiksen asuntoloita tuossa Vimpelissä ja täytyy sanoa, että ei sekään ihan omanlaisinta hommaa ollut, miellyttävämpää kuintekin kuin lehtien tyrkyttäminen puhelimen välityksellä. Siivottiin girl powerilla kolmisin enemmän tai vähemmän likaisia kämppiä ja täytyy kyllä sanoa että huomasi eron tyttöjen ja poikien soluissa. Jostain syystä poikien asunnot olivat paaaaaaljon saastaisempia. Ja kyllä tiedän mistä puhun kämpistä löytyneidin partahöylien ja Axen tuoksun vuoksi, että ei tämä tällä kertaa ollut mitään katkeroituneen feministin valitusta.

Olin myös homostelemassa Helsingissä menneenä viikonloppuna. Tulimme vain Maffan ja Heidin kanssa yhtä päivää liian myöhässä, sillä juuri torstai-iltana olisi dtm:ssä ollut vaahtobileet... Pääkaupunkiimme oli kerääntynyt useita samassa veneessä kelluvia sieluja viettämään Helsinki Priden päätöspäivää: kulkuetta ja puistojuhlaa. Osallistuin kyllä ensimmäistä ja viimeistä kertaa kyseiseen kulkueeseen. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut homoletkan tarkoituksellisuutta ja vaikuttavuutta (korostan, ettei minulla ole mitään itse Prideja vastaan vain pelkkää kulkuetta), ja täytyy kyllä sanoa etten kokenut sitä kovin toimivaksi tavaksi tasavertaistaa meitä heteroiden kanssa. Lähinnäkin olo oli kuin jollain sirkukseen ostetulla kummajaisella: kulkuetta seuraamaan tulleet tölläsivät ja kuvasivat meitä kuin eivät ennen olisi ihmisiä nähneet. Ilmeisesti homot ovat aivan erilainen ja harvinainen lajinsa. Uskon kyllä itse, että arkisilla teoilla ja parien välisillä hellyydenosoituksilla on enemmän vaikutusta valtavirtaväestön (lue: heteroiden) suvaitsevaisuuteen kuin itsensä tuomisella ihmeteltäväksi. Itse ainakin saan kyllä hämmästeleviä katseita ihan ilman mitään kulkueitakin. Jos vain mahdollisimman moni raottaisi sitä kaappinsa ovea ja tulisi ihmisten ilmoille, muuttuisi yleinen mielipide pikkuhiljaa kun meistä kummajaisista tulisi arkipäivänen näky kylillä ja kujilla. Minusta meidän täytyisi näkyä ja kuulua muulloinkin ja muuallakin kuin vain yhden viikon viikon ajan maamme pääkaupungissa.

Mutta tämä nyt vain on tällaista vääränlaisen homon horinaa. Voin olla ylpeä ja ulkona ilman että minun tarvitsee sen kummemmin alkaa julistamaan homouttani. Kulkue jääköön tulevaisuudessa poissa ohjelmistostani, mutta käsikkäin aion kulkea kauniimman puoliskoni kanssa aina (ensin vaan kenties pitäisi hankkia sellainen)!

Kesä, kärpäset ja Kajaani

Kahdesta ensimmäisestä alkaa olla jo jokin vainu näilläkin korkeuksilla. Oli aika karu pudotus Virtain lämmöstä tänne pohojosen hyytäville perukoille. Ensimmäsenä työpäivänä lähdin urheasti pelkät huppari ja farkut päälläni, mutta ulkonahan oli jäätävä viima ja lämpömittari oli hädin tuskin plussan puolella.

Tänään tulee muutes täyteen kaksi viikkoa elämää täällä päin Suomea. Tiistaina loppui työt siltä erää, eilinen menikin sitten metsästäessä uusia. Puhelinmyyntiähän olisi tarjolla vaikka hevoset söisi, mutta miksi minun pitäisi mennä hikoilemaan sinne toimistoon huonojen myyntitaitojeni takia? Silloin joskus ehkä kolme kesää sitten vietin yhden heinäkuun rukoillen tyyppejä ostamaan lehtiä että jotain palkkaa sentään tulisi. Tein tasan sen yhden kuukauden hommia ja käteen jäi jotain 700 €. Nykysellään nuokin paikat tosin ovat tainneet viisastua, että siellä saa edes jonkinlaista tuntipalkkaa siitä tyhjän takia istumisesta.

Kaiken lisäksi olen laiska paska. Setäni emännän kautta oli ensin tiedossa töitä Työttömien yhdistykselle tekemään tiedotteita ynnä muita semmoisia, mutta se olisi kestänyt tasan tarkkaan koulun alkuun asti. Eli käytännössä ei olisi ollut lomaa ollenkaan ja kaikilla hienoilla lomasuunnitelmilla olisi voinut heittää kuikkaa. Ja työkkäristä olisi pitänyt käydä rukoilemassa jonkinlainen rahoitus moiseen, vaikka aika monihan tuota on jo epäillyt että mahdanko opiskelijana saada minkäänlaista rahoitusta omaan palkkaani. Sitten minua vinkattiin tuonne ISS:n suuntaan, josta voisi saada siivoushommia, joten kysyin ottaisivatko he minut pelkäksi kesäkuuksi töihin. Perjantaihin mennessä kuulema tulee vastausta tähän kysymykseen. Jos se menee penkin alle, sitten tämä tyttö menee työkkäriin ja heittää hyvästit lomasuunnitelmille. Okei, olen itse inissyt että pitäs saada rahaa ja töitä, mutta haluaisin myös lomailla. Työt ja loma kuuluivat kumpikin minun alunperäisiin kesäsuunnitelmiin. Mutta saa nyt nähdä kuinka käy...