lauantaina, huhtikuuta 18

Oo + än + än + ee + äl + äl + ii + än + ee + än = minä!

Kuuntelen kaikkea lällyä. Kävellessäni en hetkittäin tunne maata jalkojeni alla. Aurinko paistaa. Linnut laulaa. Hymyilen niin paljon, että poskilihakset kramppaavat. Ulkona tuoksuu hyvältä ja näyttää hyvältä. Ihmiset tuntuvat hymyilevän ja koko maailma liehakoi. Joku ihmeen lihas sykkii rinnassa jotenkin voimakkaammin ja lämpimämmin kuin aikaisemmin.

Ei. En ole rakastunut. Olen vain sekaisin keväästä. Keväällä kaikki on hyvin. Keväällä kaikki on kaunista. Keväällä saa olla kuin rakastuneena ilman pelkoa turhista ihmissuhdedraamoista. Keväällä vaihtuvat kesänopeudet teille ja jäätelökioskit putkahtelevat toreille kuin leskenlehdet tien pientareille. Askel kulkee nopeammin ja kevyemmin ja paikoillaan pysyminen on mahdotonta. Kevät on musikaalien aikaa. Olisi vain hienoa lähtä laulamaan ja tanssimaan koulussa tai kaupassa niin, että kaikki yhtyisivät karkelointiin osaten sanat ja askelkuviot.

0 kommenttia tähän asiaan.: