Uusi viikko ja todellakin uudet kujeet!

@ koti, kni
♫ Volbeat - Fallen

Eilen siivottiin huusholli. Tai siis tämä lääni mitä minä nykysellään emäntäni kanssa asutan, jota kutsutaan minun huoneeksi. Tai oikeastaan Meidän Huoneeksi. Homma tuntui loputtomalta, mutta taisi olla ehdottoman paikallaan. Huoneesta poistui nimittäin reipas puolijätesäkillistä romua roskiin... Nyt tätä huonetta voi kutsua jopa viihtyisäksi, mutta seuraavan kerran samanlainen ruljanssi tehdään vasta sitten kun edessä on muutto kullan ja minun yhteiseen asuntoon.

Aamu alkoi puurolla, puolen tunnin kuntopyörälenkillä ja suihkulla. Vaikka nyt työttömänä sinne tammikuuhun asti tässä möllötän, niin ei se silti tarkoita että tästä tarvitsisi lihoa enää yhtään enempää. Siksi aina nykysellään yritän herätä viimeistään siinä kahdeksan pintaan sanomaan murulle heipat töihin ja sen jälkeen kipuan meidän ikivanhan kuntopyörän selkään huhkimaan puoleksi tunniksi. Illalla sitten jos vielä bonuksena selviäis lenkille tai salille. Nyt kun tuo tatuointi-haave viimennii tänään toteutuu (en myönnä että jännittäisi yhtään...) niin seuraavana onkin sitten ne kivat hauikset. Niitä ei vaan hankitakaan yhtä helposti...

Vanhenen ja ajattelen...

Näköjään pääsen taas kirjautumaan blogiin. Google oli nimittäin tuossa melkein puoli vuotta sitä mieltä, että olen käyttänyt tiliäni väärin ja että minua ei enää voi päästä sisään. Kaiken lisäksi se kehtasi väittää, että koko tiliä ei enää ole! Kappas kummaa tänään sitten ihan piruuksissani vielä päätin kokeilla tämän toimimista ja sisään pääsin vain salasanaa vaihtamalla. Kiitos Google. Se olkoon syntymäpäivälahja sinulta!

Se on torstai 9.9. 22 vuotta sitten ihmettelin vielä äitin kohdun lämmössä onnellisen tietämättömänä mitä tuleman pitää. Eilen kärsin jonkinlaisesta ikäkriisistä, kun totesin tulleeni vanhaksi.

Maanantaina eräs luokkalaiseni soitti pitkästä aikaa. En ollut kuullutkaan siitä isännästä mitään koko kesänä ja oli hauska pitkästä aikaa rupatella tyypin kans. Se muistutti minua keskiviikon tursajaisista kuullessaan, että on tulossa tiistaina Virroille. Virroilta Tampereelle ei ois ollut nimittäin enää turhan pitkä matka ja tod. näk. yöpaikka ti-ke ja ke-to öiksi olisi ollut tiedossa.

Olin jo ikäänkuin jollain asteella jatkamassa matkaa Virroilta sitten keskiviikoksi Tampereelle, mutta ehkä tuo 450 kilometrin matka ensin Virroille antoi liikaa aikaa ajatella. Ajatteleminen, varsinkin asioiden ajatteleminen monen päivän päähän ja vieläpä muka ajatteleminen mikä olisi fiksuinta, on liian aikuismaista. Silti siinä melkein viiden tunnin aikana minkä Volvon ratissa vietin tulin siihen tulokseen, että fiksuinta on palata samana päivänä takaisin mitä lähteä viettämään hauskaa luokkakavereitten kanssa pitkästä pitkästä aikaa ja vielä Tampereelle. Ajattelin nimittäin sitä kauheaa fiilistä kun torstaina olisi pitänyt kankkusessa ajaa Tampereelta asti kotia. Oltiin sovittu vieläpä murun kanssa että mennään syömään synttäreiden kunniksi. Mutta kuitenkin juuri maanantain mietin, että parhaimmat reissut on tullut kuitenkin tehtyä silloin, kun on vaan lähtenyt tuosta noin vaan sen kummempia ajattelematta.

Eilisen illan sitten vähän kaduin tätä päätöstä ja surin kuinka vanhaksi ja muka viisaaksi olen tullutkaan. Olin toisaalta iloinen, että sain nukkua turvallisesti oman kullan vieressä. Ja okei, tänä aamuna oli kiva herätä ilman krapulaa ja omasta sängystä.

Joten itselleni ajattelin antaa lahjaksi lukon ajatuksiin. Seuraavan kerran en turhia mieti vaan menen, jos vähäänkään siltä tuntuu. Eipähän sitten tarvitse harmitella jälkikäteen.

Tässä aamussa oli vielä mukava yllätyskin: äiti ja muru olivat hommanneet mulle rahat ja varanneet ajan tatuointia varten maanantaille. Pitää varmaan iskä ottaa mukaan pitämään käestä kiinni. Se sitä paitsi taitaa jaksaa kantaa minut ulos liikkeestä, jos ja kun pyörryn jännityksestä.

Love kills slowly

@ koti kni
♫ Edward Maya feat. Vika Jigulina - Stereo Love

Sain viimennii joululahjapalapelin valmiiksi!! Ed Hardy ♥ Viisisataa palaa oli näin amatöörille kyllä sopiva haaste. Nyt pitäs jaksaa alkaa liimailee toi kasaan, että saa sen kehyksiin ja seinälle.

Ai mikä musiikkialan tuleva ammattilainen?

@ kämppä
♫ Herra Ylppö ja Ihmiset - Rakkaus on raskasta

Launtai-iltana piti lukkiutua meidän koulun pienimpään studioon tekemään yhdestä klasari-kappaleesta 5.1-versio. Kyllähän minä sinne menin innosta puhkuen. Sain toisen luokkakaverin muistiinpanot tueksi luomaan jotain tajuntaa laajentavaa.

Availen sitten ihanata ProToolsia siinä, mutta ohjelma vain herjailee että se on kadottanut yhteydet HD-korttiin eikä avaudu sitten ollenkaan. No, eipä siinä hampaiden kiristelyt pahemmin auta. Viestiä atk-tuelle että käypi vilkaisee sitä kunhan joutaa.

Koulusta lähtiessäni kiroan kaikki koulun vermeet alimpaan helvettiin ja suunnittelen jo vakavasti 4.0-systeemin rakentamista kämpille.

Sunnuntaina istuskellaan Team Tehon toisen osapuolikkaan kanssa koulussa ja teemme pelimusiikkikurssin lopputehtävää (mikä meni aivan poskelleen). Atk-tuki tulee sitten sinne luokkaan ja sanoo käyneensä korjaamassa vian sieltä edit roomista:

"Sää et ollu laittanut sen vermeen virtoja päälle."


. . .

Viikonlopun ensimmäinen päivä

@ kämppä
♫ Anya Marina - Whatever You Like

Kämppä on paskanen. Mutta se ei haittaa, sillä ei täällä kukaan ole käskyttämässä siivoamaan. Täällä ei ole ketään, joka jaksaisi katsoa minne jätän eiliset farkkuni tai muistanko viedä astiat heti syönnin jälkeen tiskialtaaseen. Pöydällä saa lojua koulupaperit ja vanhat lottokupongit eikä kukaan kaipaa niitä laatikkoon, piiloon pölyttymiseltä. Villakoirat sen kun jatkakoon lisääntymistään nurkissa ja sängyn alla.

Ehtiihän tuota siivoamaan. Viikonloppu kestää kolme päivää ja tämä on niistä vasta ensimmäinen...

Psssst! Nyt on pornot kengät.

Uusi meininki

@ koulu, taloushallinnon tunti

Joo alkoi tylsistyttämään tuo vanha blogi oikein kunnolla. En jaksa kuitenkaan uuttakaan tehdä, niin väsäsin sitten vain uuden ulkoasun. Niin ja siis taloushallinnon tunti on mitä loistavin käyttää tällaiseen tärkeään kuten blogin kanssa nyhväämiseen.

Koska kuvat on kivoja, niitä tulee olemaan tulevissa blogipostauksissa enemmälti (kunhan vaan muistan ottaa kameran mukaan seuraavan kerran Kajaanissa pyörähtäessäni). Niin ja kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Kameran saantia odotellessa...

Viikonlopun meininkiä

Taas viikonloppu ja yllättäen olen kämpillä. Tuossa vierellä todistetaan yhtä hienoa suomalaista merkkitapahtumaa, nimittäin Suomen maailmanmestaruutta vuodelta yhdeksänviis. Eihän tuosta voitosta olekaan kuin viisitoista vuotta, joten jos Suomi nyt tänä vuonna erehtyy maailmanmestaruuden voittamaan niin lupaan leikata hiusset pois kokonaan. Jopa jediletin, joka roikkuu niskassa edelleen kampaajakäynnin jälkeenkin.

Mietiskelin tuossa kun niin moni piti blogia omasta tipattomastaan (okei, moni ja moni ainakin Hynynen) niin voisin vastaiskuna alkaa tässä blogissani aina kertoa Kerran Kuussa Känneistäni. Tammikuu kun tuossa kerkesi jo menemään, niin siltä nyt jäi aihetta kosketteleva bloggaus tekemättä mutta kenties torstaina saan päiviteltyä keskiviikon kuulumiset. Keskiviikkona kun on klubi-ilta vol. II, jonka meidän arvoisa H08MUSA järjestää ylpeänä. Ensimmäinen ilta oli ainakin hyvin naurupitoinen joten yhtä iloisaa iltaa odottaen.

Siihen asti siis, leppoisaa lauantai-iltaa ja nauttikaa toisistanne.

Se on vaikeaa kun se on vaikeaa...

Kirjoitin jo tuossa blogipostauksenkin valmiiksi, kun tulin Virroille. Mutta hyvähän sitä on päivittää, kun ei netti toimi.... Kaksi viikkoa kohta kulunut, eikä mitään parannusta asiaan useista enemmän ja vähemmän ystävällisistä pyynnöistä huolimatta. Enkä ole minä tällä kertaa ainut joka siitä kitisee.

Nytkin istun koululla ja nörttäilen sitten täällä. Kämpillä kun ei turhia levyjä ole ja netin toimimattomuuden takia ei Spotifykaan toimi, joten en voi kuunnella musiikkiakaan! Se aiheuttaa enemmän vieroitusoireita kuin Facebook...

Mutta ehkä tämä tästä... Kuunnelkaa Musen Undisclosed Desires ja RAKASTUKAA! Musiikkivideokin on aivan jotenkin uskomattoman puoleensa vetävä.

Uusi vuosikymmen

Päivitystä taas piiiiiiitkästä aikaa. Sopivasti tässä kun odottelen siivousinsipiraation hyökkäystä. Ulkona on mukavasti lunta ja takana toinen koulupäivä tälle vuosikymmenelle. Juon kahvia ja syön aivan valloittavaa Valion maustettua valkosuklaa-lime-rahkaa. Kahvikin on vähän erilaisempaa kuin normaalisti, sillä sitä maustaa suklaa. Tällä kertaa jopa suklaa maistuu siinä kahvissa. Sain joululahjaksi isäni naisystävältä Robert's Coffeen suklaakahvia. Se on varmasti maksanut pienen omaisuuden, mutta ensimmäistä kertaa maistan jopa tuon taivaallisen herkullisen maun täydellisesti sekoittuneena kahvin suloiseen aromiin! Haaveilin vain koko koulupäivän pääsystä takaisin kämpille, kun tiesin termarissa höyryävän herkullisen kofeiinijuoman.

Vuosi ja vuosikymmen ehti tuossa vaihtumaan. Vuodelle 2010 en tehnyt mitään lupauksia sillä en niitä kuitenkaan onnistu pitämään. Aiempina vuosi olen unohtanut lupaukseni tai hävittänyt sen listan, jos niitä jonnekin olen onnistunut kirjaamaan. Ennemminkin voisin puhua uuden vuoden tavoitteestani: humalassa vain kerran kuussa. Välillä on mennyt monen monta viikkoakin ilman tippaakaan mitään alkoholipitoista ja toisinaan on sitten tullut juhlittua parikin kertaa saman viikon aikana. Vanhuuskin kait alkaa painaa, kun alkaa löytyä jotain fiksua ajatteluakin. Eihän se krapulapäivä nimittäin ole kovin nautinnollinen pelkotiloineen, viinaan tahtoo mennä rahaa (tosin enää ei käy tämäkään sataprosenttiseksi perusteluksi, kiitos Tiinan ja minun kotiviiniprojektin) ja viime aikoina kännit nyt ovat menneet jotekin vähemmän hohdokkaiksi. Ja hyvä on myönnetään: viime keväänä sairastamisen ja lääkekuurien takia ei tullut juotua puoleentoista kuukauteen niin - kappas kummaa - alkoi painokin pudota eri tahtiin.

Tuon tavoitteen lisäksi uusi vuosi tuo tämän emännän elämään myös paljon uusia ja hyvin kivoja juttuja. 12. - 22.3. menee seikkaillessa Englannissa. Toivon että pääsen eroon lentopelostani ja uskallan tulevaisuudessa matkustella enemmänkin. Kesä kuluu sitten viimeinkin töissä, joita olen jo kohta viiden vuoden ajan himoinnut tekeväni. Suullinen sopimus työharjoittelussa SV Soundilla on jo tehty eli kesä kuluu roudarina enemmän tai vähemmän ympäri Suomea. Olen myös kerrankin syntymäpäiväni aikoihin kotosalla, kun vietän syksyn sitten ”kesälomaa” ja toivottavasti olen jonkinlaisissa töissä kartuttamassa maallista omaisuuttani.

Vuosi 2010 vaikuttaa varsin lupaavalta. Mahtavalta oikeastaan. Toivottavasti voin vuoden päästä todeta sen olleen yksi parhaista vuosista, mitä olen elänyt.

Riehakasta uuden vuoden alkua!

Tämän viikon alku

Join eilen kaljaa pitkästä aikaa. Lääkekuuri loppui ja tänään koulun alkaminen puolen päivän tietämillä antoi syyn hieman rentoutua hyvässä seurassa. Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen Tiinan ja minun projektin käynnistämisestä. Kenties kuunnelmaäänitysten jälkeen suuntaan kenkäni viinin lappamis- ja kirkastamistalkoisiin.

Tämän päivän olen kärsinyt energisyydestä. Olo on kuin keväällä. Nukuin todella hyvin ja pitkään viime yönä eikä ne lääkkeetkään ole enää väsyttämässä. Luulin jo kärsiväni syysmasennuksesta, mutta onneksi en sittenkään.

Perjantaina satoi lunta. Paljon lunta. Eilen se sitten oli hävinnytkin aika lailla. Nyt ulkosalla taitaa olla masentavan eteläinen syystalvi-ilma. Jälleen yksi syy kaivata synnyinseuduilleen.

Tämä viikko vaikuttaa alkaneen hyvin. Tämä viikko on myös täynnä pitkiä päiviä, mutta uskon niiden olevan hyvin opettavaisia ja hyvin hymyntäyteisiä. Tällä viikolla pitäisi myös niiden monitorienkin viimeinkin lipua perille. Ja viikon pitäisi päättyä viininmaistijaisiin.

Joululomaan taitaa olla jotain viitisen viikkoa.

♫ Anna Puu - C'est la vie

Kuinka piikkikammoinen käveli ansaan

Oli siis eräs hyvin epätavallinen sunnuntaiaamu. Epätavallinen siksi, etten kyseistä viikonloppua viettänytkään yksin vaan minulla oli jopa seuraa. Toinen syy epätavallisuuteen oli se, ettei upeaa treenaamatonta vartaloani normaalisti peitä enemmän tai vähemmän punertavat läiskät. Ja ne pirulaiset vielä kutisivatkin. Tätä vaivaa oli jatkunut jo viikon ajan ja äitikin oli jo ainakin kertaalleen patistellut menemään terveyskeskukseen hakemaan jotain voimakkaampaa rasvaa hillitsemään mitä ilmeisemmin hyvin vahvasti hajustetun mutta myös erittäin miellyttävän tuoksuisen pyykinpesuaineen aiheuttamaa allergista reaktiota. Hän siis oli puhunut vain rasvasta. Ei mistään muusta.

Marssin sitten nykyisen kotikaupunkini terveyskeskukseen ajatuksissani saada vain kenties jotain hieman vahvempaa voidetta ja ehkä jotain allergialääkettä vaivoihini. Lääkäri nyökytteli ymmärtäväisesti kertoessani epäilystä, mistä ne kauniit laikut todennäköisesti johtuvat. Hän sitten höpötti siinä jotain kortisonista ja ajattelin hänen nyt kirjottavan reseptiä johonkin hevosille tarkoitettuun salvaan onnellisen tietämättömänä lainkaan, mitä tuon valkotakkisen henkilön päänsisällä oikeasti liikkui. Sitten hän ojensi minulle lapun, jossa luki lääkärikielellä jonkin lääkkeen nimi ja käski ojentaa sen hoitajalle. Varoituskellot rävähtivät soimaan välittömästi pääni sisällä, tässä ei nyt tainnut olla enää mistään kortisonivoiteesta kysymys. Pyysin saada vielä sitten EMLAn puuduttamaan pakarani sekä piikkeihin pelokkaasati suhtautuvan mieleni tulevalta koitokselta, ja lääkäri lisäsi sen lappuun.

Hoitaja ei kuitenkaan ollut yhtään samaa mieltä minun eikä lääkärin kanssa EMLAsta. Hoitsutäti tuhahti vain halveksivasti vaateilleni helpottaa pelkoani piikkiä kohtaan. Hänen mielestään oltiin tässä kuitenkin kaikki aikuisia ihmisiä ja että se nipistäisi vain niin olemattoman vähän (helppohan hänen oli siinä päteä, minun pakaraanihan siinä oltiin piikkiä tuikkaamassa). Kylmästi hän vain meni valmistelemaan ruiskua toimenpidettä varten ja minä siinä olin kahden vaiheilla lähtisinkö läpsimään siitä suoraan allergialääkeresepti kourassani apteekkiin ja säästäisin perskannikkani tulevalta kohtalolta. Ennen kuin kerkesin tehdä mitään minut kuitenkin törkättiin kuin eläin lähimpään toimenpidehuoneeseen ja käskettiin kyljelleen toimenpidepöydälle perse paljaana. Hoitsutädin kylmä linja jatkui edelleen hänen vain hyvin jäätävä äänensävy puheessaan, että nyt se sitten nipistää sen verran kun nipistää ja törkkäsi piikin lihaani. En itkenyt, enkä valittanut. Kestin sen kaiken ääneti.

Linkkasin sitten ulos terveysasemalta toinen persposki kipeänä hakemaan kunnon lääkkeet helpottamaan tätä oloa. Ja hyvä on myönnetään, se piikki oli kyllä erittäin tervetullut ratkaisu lopettamaan sen hemmetinmoisen kutinan, mistä jouduin sitä ennen viikon kärsimään.

Ja hyvä on. Myönnetään. Eihän se loppupeleissä niin paljoa edes sattunut.

Iltaimmeinen

Tänään on ollut Hyvä Päivä. Olen selvästikin iltaihmisiä pikkuvarpaiden olemattomista pikkuvarpaiden kynsistä korkeimmalle kurottelevaan hiuskiehkuraani asti. Päivä siis alkoi heräilemällä siinä kymmenen pintaan. Aamu oli mitä leppoisin ja jaksoin jopa panostaa kokkailuun. Olo oli virkeä mennessä kouluun ja tunsin olevani ottamaan vastaan kaikki päivän haasteet avosylin selkä suorassa.

Kouluun 14.15. Siellä pitkästä aikaa jotain oikeasti kiinnostavaa: käytiin läpi noita 5.1-miksauksia ja sekä muutama rumpu+basso-miksaus. Jos perjantaihin mennessä yrittäisi löytää sen oman stereosta 5.1-miksauksen myös. CMX:n Ruoste levisi omissa käsissäni mielestäni hyvin stereosta surroundiksi. Saa nähdä mitä meidän kultakorvaopettajamme siitä sanoo.

Kuuden aikoihin kokoonnuttiin sitten meidän omalla pienellä kuunnelmaryhmällä tuonne edit roomiin äänittämään kuunnelmamme dialogit. Se sujui hyvin kivuttomasti, kaikkien vuorosanat menivät oikeastaan kerralla purkkiin. Seuraavaksi edessä on tehosteiden äänittely, mikä mielestäni on kuunnelmaprojektin mielenkiintoisin vaihe. Koska aikaa äänittämiseen kului niin vähän ajattelin käyttä lopun varatun studioajan hyväkseni ja kaivelin esiin rumpuraidat, joista basso+rumpu-miksaus oli tehtävänä tehdä. Vääntelin siinä sitten vielä parisen tuntia rumpuja siihen malliin, että basso on helppo äänitellä siihen pakettiin ihan milloin vain ilman, että se alkaisi pahemmin riitelemään basarin kanssa. Tämä on siis minun toiveajatteluani.

Studioajan jälkeen ajattelin että olisin vielä lähtenyt lenkille. Mutta koska päälläni oli vain kouluvaatteet ja ulkona oli niin turkasen kylmä, ajattelin vain suoria lyllertää kämpille kirjoittamaan upeanhienonmahtavan energisestä päivästäni.

Seuraavaksi varmaan pitää alkaa metsästää tästä ruhosta taas nokkosihottuman jälkiä. Sunnuntaista asti olen syönyt allergialääkkeitä äkillisen nokkosihottuman vuoksi. Vaiva iski sunnuntaina muutaman tunnin jälkeen viinirypäleiden napostelusta. En usko kuitenkaan, että se olisi johtunut siitä että ne oli dyykattu edellisenä yönä (kämpillä oli siis lähemmäs kaksi kiloa viinirypäleitä reiällisissä muovirasioissa). Rypäleet lensi sitten roskiin. Ihottuma kuitenkin iski taas maanantaina. Nyt tässä on hedelmät ja marjat pannassa tämän kuurin ajan, seuraavaksi vaihtuu pesuaine johonkin hajusteettomampaan. Katsotaan sitten, että tartteeko tässä lähtä vielä lekurille.

Nii ja löytyi sieltä roskiksesta puoli kiloa broilerin fileepihvejä, lähemmäs kilo broilerin minuuttipihvejä sekä 300 grammaa broilerin suikaleita, viimeinen käyttöpäivä sunnuntaille. Tämä tyttö syö siis lähiaikoina kerrankin kunnon eväitä!


♫ Kapasiteettiyksikkö - Lähdössä

Krapulapäivä

Nyt aletaan viedä viimeisiä valveillaolotunteja tästä harvinaisen pitkästä viikonlopusta. Voi taas vaan ihmetellä ajan kulumista, kuitenkin viikko sitten palasi vasta syyslomiltaan takaisin ja tänään piti tutkiskella jo tämän periodin toisen viikon lukujärjetyksiä. Pelottavaa myöntää, että äitini sanoissa on harvinaisen suuret määrät tosiasioita. Hän kun on aina jaksanut paasata siitä, että mitä vanhemmaksi tulee sitä nopeammin aikakin menee. Siinä sitä sitten yrittää päivittäin sätkytellä ja kokea mahdollisimman paljon, etteivät nämä ihmiselon parhaimmaksi väitetyt vuodet valuisi viemäristä alas. Onpahan sitten jotain mitä muistella kiikkustuolissa keinuessa ja noutajaa odotellessa.

Me ollaan nyt koulussakin järjestämässä päivää, jota lapsukaiset voivat sitten muistella ainakin vielä seuraavana päivänä. Eihän niitä ihan pikkukersana sattuneita asioita enää edes yläasteella muista. Joulu on siis tosissaan tulossa, jotenka tänä vuonna ollaan järjestelemässä Virtain yhteistä joulua kouluprojektina. Tahtosin sinne poniratsastusta tai kärryajelua, mutta kun ei tämän läänin tallien yhteystietoja tahdo löytää mistään. Jostain syystä poniratsastus-toiveeni herätti suurta hilpeyttä projektiin muiden osallistuvien tyyppien keskuudessa. He kuulema näkivät minut jo sellaisen pikkuisen ponireppanan selässä. Hepparukka.

Eilen käytiin kattoo Dave Lindholmia. Olihan se sekin elämys, mutta en usko että sitä kiikkustuolissa enää muistelen.

Laiska, tyhmä ja punaiset farkut!

Viikonloppu kului siis Joensuussa kivojen ihmisten kanssa. Torstaina ajoin neljässä ja puolessa tunnissa täältä sinne. Perjantaina hengailtiin kaupungilla, löysin punaiset farkut, HIMin Uneasy Listening vol. ykkösen ja söin itseni melkein hengiltä. Mentiin Buffaan kun sieltä kuulema sai ihan kivan opiskelija-alennuksen opiskelijakortilla. No, minäkin innoissani siitä niin kauan, kunnes kassalla täti sanoo että sulla on vanha toi lukuvuositarra tuossa. VR:n korttiin kun pitäis itse älytä käydä hakemassa se uusi tarra. Maksoin siis syömisen riemuista kalliimmin ja yritin kyllä parhaani mukaan pitää huolen, että syön kans koko rahan edestä. Onneksi kuitenkin ne punaiset farkut olivat jostain kumman syystä puoleen hintaan Seppälässä, vaikka ei ne missään alennusrekissä roikkuneetkaan. Onhan ne vähän napakat, mutta ne on punaiset!

Lauantaina sitten menimme jälleen pyörimään kaupungille. Yli-innostuin ostamaan karkkia Heidin kanssa vähän liikaa. Minua ei pitäisi päästää karkkikauppoihin näköjään ollenkaan. Illalla sitten mentiin vähän juhlistamaan tupareita, enkä mennyt edes baariin! Olin vähän pettynyt, sillä olin kuitenkin jotakuinkin kolmisen viikkoa pantannut tuota iltaa varten ja eipä tuota sitten oikein ollutkaan juhlatuulella. Mielenkiintoista. Olen oikeasti tullut vanhaksi.

Tänään on sitten tullut kirottua itseään. KELA ei ollut myöntänyt minulle asumistukea ja marssin sitten viime kuussa sinne selvittelemään asiaa. Mietin pääni puhki, miksi näin oli käynyt kun en edes ollut tehnyt väliaikaista osoitteenmuutosta kesäksi eikä kämppäkään ole vaihtunut. No tein sitten uuden hakemuksen. Eiköhän perjantaina ollut tullut KELAlta kirje, että ne tarvitsevat (tietenkin) kopion uudesta vuokrasopimuksesta. Ja niinhän se oli että entinen sopimus oli vain määräaikainen ja se oli päättynyt viime keväänä. No, nyt kun tämä asia venyi lokakuun puolelle, ei KELA tietenkään korvaa ensi kuussa kuin vain tämän kuun vuokran. Tuli aika kallis muistutus siitä, että voisi hoitaa nämä asiat ajoissa ja tarkasti kuntoon...

Pitäs käydä kaupassa ja koululla. Ulkona on vaan niin epämiellyttävä ilma, että taidan sittenkin syventyä lukemaan jotain hyvää kirjaa.

Neljä päivää ja sitten todennäköisesti kotia lomille.

Viikonlopuista, elämisestä, haluamisesta

Pelottavaa miten nopeasti sitä viikonloput menee nykysellään täällä. Sunnuntaina jopa vähän ärsyttää, kun tietää että seuraavana päivänä ei ihan niin pitkään voikaan nukkua ku nukuttaisi. En olisi viime vuonna vielä valittelevani, että kun on niin lyhyt viikonloppu.

Taas alkoi jälleen siis uusi viikko. Kahden viikon päästä olenkin taas Kajaanissa viettämässä syyslomaa. On ihan älytöntä mitenkä sitä vasta lähti Kajaanista ja tuntui, että sinne paluuseen on tuhottoman pitkä aika. Silloin tuleva vuosi ahdisti kyllä oikeasti. Täällä on kyllä tosi kivaa, mutta kun Kajaanissa on superkivaa koko ajan. Mutta nyt on tullut huomattua, että kyllä tää oikeasti on mukava paikka elää ja opiskella. Eikä enää mene viikkoa toipumiseen, kun joku Kajaanin tyyppi/tyypit täältä lähtee. Kummasti murheet kaikkoaa kun kouluun pääsee. Täytyy edelleenkin ihmetellä, kun on pitkästä aikaa moneen vuoteen koulussa, jonne on mukava mennä (jos ei nyt puhuta mistään englannin, matematiikan tai taloushallinnon tunneista).

Haluaisin shoppailemaan. Lähinnä EMP olisi juuri SE paikka, mistä haluaisin tilata mm. housut ja jonkun In Flames -hupparin. Kiva olisi myös ostaa CMX:n Aura- ja Isohaara-levyt sekä viimeinkin ne Yamahan studiomonitorit. Pitäs käydä niitä vielä kuuntelee tuossa naapurikämpässä. Hinta-hupisuhde kuulema ihan kohdillaan noissa kaiuttimissa. Onneksi kohta on taas tukipäivä.

Tahtosin leikata hiuksetkin. Kesäkuvissa se oli kiva se keesi. Ja värjätä nää mustiksi.

Ylihuomenna Joensuuhun.

Kyllä mulle kelpais.

Rakas isäni soitteli tuossa hieman hilpeissä tunnelmissa Kalajoelta päin ilmeisen vaikuttuneena merestä ja hienoista rannoista. Niinpä iskä oli päättänyt mitä hän sanoo seuraavalle, joka kysyy mitä hänen tyttärensä oikein siellä Virroilla opiskelee: "Minun tytöstä tulee levymoguli ja sitte se omistaa kaikki Kalajoen hiekkarannat. Se ajaa sinne limusiinilla ja sanoo kaikille että hän on levymoguli ja omistaa kaiken minne katse ylettää."

Kyllä mulle kelpais.

Maanantaimuminaa...

Tervetuloa takaisin arkeen ja aherrukseen. Tänä vuonna se on oikeasti aherrustakin, ainakin koulupäivistä päätellen. Viikonloputkin ovat suurimmilta osin kitistyneet normaaleiksi ja koulupäivien pituus on näköjään melkeinpä jokaiselle päivälle määrittynyt ajalle 9:50 - 17:30. Mutta ei se mitään, opiskelemaanhan tänne on tultu! Ja eipähän jää enää niin paljon vapaa-ajan käyttöongelmia.

Tässä nyt käynnistellään toista kouluviikkoa loman jälkeen ja täytyy kyllä myöntää, että tuntuu ettei mitään kesää olisikaan ollut. Tai ainakin siitä kesästä on jo pieni ihmisikä. Luulin, että kun tyyppejä ei ole nähnyt melkein neljään kuukauteen että ilmassa olisi jonkinlaista alkukankeutta. Paskat. Sama huono läppä jatkuu mihin se silloin toukokuussa jäikin.

Tässä on merkkipäiväkin ollut. Oikeastaan se oli viime perjantaina, nimittäin tämän akan taskussa on pyörinyt viikon ajan tommonen väliaikainen ajolupa kuljettaa kuorma-autoa. Uuden ja virallisen ajokortin koristettuna uudella C-kirjaimella pitäisi tupsahtaa muropaketista piakkoin. Inssi oli oikeastaan pala kakkua, sillä vaikka aluksi jännittikin niin että meinasin pissiä housuihini niin kun tien päälle pääsi olo tuntui varmemmalta kuin koskaan aikaisemmin ajaessa 12 tonnin nelipyöräistä. Mäkilähtö käsijarrun avullakin tuli suoritettua virheettömästi, vaikka sitä ei koskaan niiden peräti kolmen pitkän ajotunnin aikana edes tullut harjoiteltua ja normaalistikin liikenteessä kyllä käytän kytkintä lähtiessäni ylämäkeen liikkeelle. Hurjinta oli ehkä kiihdyttää maantienopeuksiin, sillä se oli ensimmäinen kerta elämässäni kun ajelin ihan oikeasti kovaa kuorma-autolla. Mutta hengissä selvittiin. Ja virheittä.

Tänään on myös merkkipäivä. Melkeinsukulainen täyttää vuosia, joten onnittelut siitä hänelle!


♫ M.I.A. - Paper Planes

PS: Keskiviikkona juhlitaan!

Festarieläin? Joo en ole näköjään...

Olin tuossa viikonlopun verran Qstockissa ja totesin tulleeni wanahaksi. En ollut millään lailla edes täpinöissä festareita edeltävällä viikolla, enkä oikeastaan kokenut minkäänlaista kihelmöintiä koko viikonlopun aikana. Lähinnä festareille meni siksi, kun oli ostanut lipun kuitenkin kyseiseen tapahtumaan. Muuten varmaan oisin jäänyt nukkumaan.

Olen pettynyt itseeni edelleen. Ja häkeltynyt. Miten minusta on tullut tällainen? Näin tylsä ja VANHA! Ilmat suosi koko viikonlopun ajan, joten siitäkään ei välinpitämättömyyteni kinkereitä kohtaan johtunut.

Todellisuus on kuitenkin, että olen enemmän baarikeikka ihmisiä. Baareissa on intiimimpi tunnelma, bändi on siinä jotenkin käsillä ja kosketeltavana, samalla tasollakin enemmän kuin me normiväki. Harva bändi ainakaan täällä rakkaassa kotimaassamme osaa ottaa korkean ulkolavan ja loppumattoman yleisöalueen haltuunsa. YUP ja Zen Café olivat mahtavia livebändejä, sillä he saivat fiiliksellä täytettyä koko festarialueen. Harmi että kumpikin bändi on tätä nykyä kuopattu.

Ei festarit nyt ihan täysi sukka ollut omalta kohdaltani. Koin elämäni hienoimman keikkakokemuksen Maj Karman äijien huitoessa lauteilla: vettä tuli kuin esterin perseestä ja äijät vetää ihan sietämättömän energistä settiä! Parasta melkeinpä mitä olen kokenut housut jalassa...

Tästä eteenpäin kyllä taidan jättää festarit suosiolla pois kesäohjelmistostani ja tuhlata nekin rahat baareihin.

Out and proud!

Olen ansainnut aplodit: työt päättyivät toissapäivänä! Siivosin kuukauden verran amiksen asuntoloita tuossa Vimpelissä ja täytyy sanoa, että ei sekään ihan omanlaisinta hommaa ollut, miellyttävämpää kuintekin kuin lehtien tyrkyttäminen puhelimen välityksellä. Siivottiin girl powerilla kolmisin enemmän tai vähemmän likaisia kämppiä ja täytyy kyllä sanoa että huomasi eron tyttöjen ja poikien soluissa. Jostain syystä poikien asunnot olivat paaaaaaljon saastaisempia. Ja kyllä tiedän mistä puhun kämpistä löytyneidin partahöylien ja Axen tuoksun vuoksi, että ei tämä tällä kertaa ollut mitään katkeroituneen feministin valitusta.

Olin myös homostelemassa Helsingissä menneenä viikonloppuna. Tulimme vain Maffan ja Heidin kanssa yhtä päivää liian myöhässä, sillä juuri torstai-iltana olisi dtm:ssä ollut vaahtobileet... Pääkaupunkiimme oli kerääntynyt useita samassa veneessä kelluvia sieluja viettämään Helsinki Priden päätöspäivää: kulkuetta ja puistojuhlaa. Osallistuin kyllä ensimmäistä ja viimeistä kertaa kyseiseen kulkueeseen. Olen jo pidemmän aikaa pohtinut homoletkan tarkoituksellisuutta ja vaikuttavuutta (korostan, ettei minulla ole mitään itse Prideja vastaan vain pelkkää kulkuetta), ja täytyy kyllä sanoa etten kokenut sitä kovin toimivaksi tavaksi tasavertaistaa meitä heteroiden kanssa. Lähinnäkin olo oli kuin jollain sirkukseen ostetulla kummajaisella: kulkuetta seuraamaan tulleet tölläsivät ja kuvasivat meitä kuin eivät ennen olisi ihmisiä nähneet. Ilmeisesti homot ovat aivan erilainen ja harvinainen lajinsa. Uskon kyllä itse, että arkisilla teoilla ja parien välisillä hellyydenosoituksilla on enemmän vaikutusta valtavirtaväestön (lue: heteroiden) suvaitsevaisuuteen kuin itsensä tuomisella ihmeteltäväksi. Itse ainakin saan kyllä hämmästeleviä katseita ihan ilman mitään kulkueitakin. Jos vain mahdollisimman moni raottaisi sitä kaappinsa ovea ja tulisi ihmisten ilmoille, muuttuisi yleinen mielipide pikkuhiljaa kun meistä kummajaisista tulisi arkipäivänen näky kylillä ja kujilla. Minusta meidän täytyisi näkyä ja kuulua muulloinkin ja muuallakin kuin vain yhden viikon viikon ajan maamme pääkaupungissa.

Mutta tämä nyt vain on tällaista vääränlaisen homon horinaa. Voin olla ylpeä ja ulkona ilman että minun tarvitsee sen kummemmin alkaa julistamaan homouttani. Kulkue jääköön tulevaisuudessa poissa ohjelmistostani, mutta käsikkäin aion kulkea kauniimman puoliskoni kanssa aina (ensin vaan kenties pitäisi hankkia sellainen)!

Kesä, kärpäset ja Kajaani

Kahdesta ensimmäisestä alkaa olla jo jokin vainu näilläkin korkeuksilla. Oli aika karu pudotus Virtain lämmöstä tänne pohojosen hyytäville perukoille. Ensimmäsenä työpäivänä lähdin urheasti pelkät huppari ja farkut päälläni, mutta ulkonahan oli jäätävä viima ja lämpömittari oli hädin tuskin plussan puolella.

Tänään tulee muutes täyteen kaksi viikkoa elämää täällä päin Suomea. Tiistaina loppui työt siltä erää, eilinen menikin sitten metsästäessä uusia. Puhelinmyyntiähän olisi tarjolla vaikka hevoset söisi, mutta miksi minun pitäisi mennä hikoilemaan sinne toimistoon huonojen myyntitaitojeni takia? Silloin joskus ehkä kolme kesää sitten vietin yhden heinäkuun rukoillen tyyppejä ostamaan lehtiä että jotain palkkaa sentään tulisi. Tein tasan sen yhden kuukauden hommia ja käteen jäi jotain 700 €. Nykysellään nuokin paikat tosin ovat tainneet viisastua, että siellä saa edes jonkinlaista tuntipalkkaa siitä tyhjän takia istumisesta.

Kaiken lisäksi olen laiska paska. Setäni emännän kautta oli ensin tiedossa töitä Työttömien yhdistykselle tekemään tiedotteita ynnä muita semmoisia, mutta se olisi kestänyt tasan tarkkaan koulun alkuun asti. Eli käytännössä ei olisi ollut lomaa ollenkaan ja kaikilla hienoilla lomasuunnitelmilla olisi voinut heittää kuikkaa. Ja työkkäristä olisi pitänyt käydä rukoilemassa jonkinlainen rahoitus moiseen, vaikka aika monihan tuota on jo epäillyt että mahdanko opiskelijana saada minkäänlaista rahoitusta omaan palkkaani. Sitten minua vinkattiin tuonne ISS:n suuntaan, josta voisi saada siivoushommia, joten kysyin ottaisivatko he minut pelkäksi kesäkuuksi töihin. Perjantaihin mennessä kuulema tulee vastausta tähän kysymykseen. Jos se menee penkin alle, sitten tämä tyttö menee työkkäriin ja heittää hyvästit lomasuunnitelmille. Okei, olen itse inissyt että pitäs saada rahaa ja töitä, mutta haluaisin myös lomailla. Työt ja loma kuuluivat kumpikin minun alunperäisiin kesäsuunnitelmiin. Mutta saa nyt nähdä kuinka käy...